Select Page

Pablo de Sarasaten nauhoitukset

Klassiseen musiikkiin liittyy tiettyä traagisuutta; meillä on tallessa monien oman aikansa merkkiartistien nuotteja, mutta ei mahdollisuuksia kuulla kappaleita säveltäjiensä soittamina. Toki meillä on ollut mahdollisuus kuulla useiden sukupolvien omien virtuoosien tulkinta näistä iättömistä sävellyksistä. Kuitenkin säveltäjien, kuten Vivaldin, virtuoosisuus on kadonnut historiaan jo lähes kolmeksi vuosisadaksi. Emme myöskään saa koskaan tietää, kuinka todenmukaisia Paganinin ympärille rakennetut legendat ovat.

Olemme kuitenkin onnekkaita sikäli, että ainakin yksi virtuoosi viulisti, Pablo de Sarasate, eli nauhoitustekniikan syntyyn saakka. Kappaleet, jotka hän äänitti, ja jotka painettiin levyille, ovat mielenkiintoisia kuunnella. Pablo de Sarasatea pidettiin yhtenä 1800-luvun mestarina, ja onneksemme hän eli ja vaikutti vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Toisin on Nicolò Paganinin kohdalla, joka kuoli vuonna 1840, 37 vuotta ennen fonografisylinterin keksimistä. Sarasate aloitti viulisti-ihmelapsena ja hänestä tuli yksi maailman parhaimmista esiintyjistä 1870-luvulla. Sarasaten kolme vuotta ennen kuolemaansa, vuonna 1904, nauhoittamat äänitykset, antavat osviittaa hänen uskomattomasta tarkkuudestaan ja selkeydestään.

 

 

Yllä oleva kappale on itseasiassa toisen polven nauhoitus, joka on painettu alkuperäisestä äänitteestä 1930-luvulla. Äänitystekniikka ei 1900-luvun taitteessa ollut optimaalinen jousisoittimille, sillä nauhoitin kykeni poimimaan paljon paremmin lyömäsoittimien kuten rumpujen ja pianon ääntä. Tästä, ja koko sävyskaalan rajoitetusta saatavuudesta huolimatta, jokaisen nuotin lähes mekaaninen selkeys on kuultavissa vielä 100 vuotta myöhemmin.

 

Viuluja maailmalta: "Toivon viulut" Monacossa

Toivon viulut -konsertissa Monacossa pääpainona oli natsi-Saksan aikaiset juutalaisten viulut

Syyskuun 24. päivänä 2008 Jerusalem oli viuluhistorian keskus. Syynä tähän ei ollut lahjakkaiden  Ra’anana Sinfonia -orkesterin muusikoiden, tai Turkin Filharmonia Istanbul orkesterin jälleennäkeminen, eikä Israelin 60-vuotisjuhla, vaan viulu itse. Kuusitoista viulua soi nimikkokonsertissaan ”Toivon viulut” (Violins of Hope).

Kyseiset viulut olivat aikoinaan tavallisia soittimia, mutta ne ovat peräisin epätavalliselta aikakaudelta. Viulut omisti toisen maailmansodan aikaan natsien vallasta kärsineet juutalaiset. Viuluja koristi usein Daavidin tähti ja aina, kun tällainen viulu löydettiin, se tuhottiin natsien toimesta. Vuosikymmenen kestäneen uurastuksen jälkeen taidokaan restauroijan ja soitinrakentajan, Ammon Weinstein, työ oli valmis ja juutalaisten viulut soivat jälleen Vanhassa Kaupungissa.

Toivon viuluja. Usein juutalaisten viuluja koristi Daavidin tähti.

Onneksi Toivon viulujen ääni ja niiden kantama viesti ei jäänyt Jerusalemiin. Viimeksi Toivon viulut esiintyivät Monacossa Monte-Carlon filharmonia orkesterin soittamana toukokuussa 2013. Henkeä salpaavan esityksen lisäksi soittimien omistajien tarinat kerrottiin konsertin aikana, kuten myös muiden holokaustin aikana eläneiden muusikoiden elämänkerrat. Näihin kuuluivat esimerkiksi Alma Rosen, Auschwitzin naisorkesterin kapellimestari, kuten myös Hans Karasan ja Gideon Kleinin tarinat. Jälkimmäiset jatkoivat säveltämistä kuolemaansa asti natsien kaasukammioissa.

 

 

photo credit: St Stev via photopin cc

Titanicin viulu löydetty

Yksi lähes ikoninen ja laajalti tunnettu mielikuva uppoavasta Titanicista on laivan jousiorkesteri soittamassa yötä vasten rauhoittaakseen hätääntyneitä matkustajia sen sijaan, että olisivat kiirehtineet pelastamaan itseään. Tämä historiallinen tosiasia on saanut korvaamattoman muistomerkin viulusta, joka vuosien tutkimus- ja analysointityön päätteeksi on pitävästi todennettu Wallace Hartleyn, Titanicilla soittaneen orkesterin johtajan, laivalla käyttämäksi soittimeksi.
Löydetty Titanicin viulu oli orkesterissa soittaneen Wallace Hartleyn viulu

Viulu oli alun perin lahja Hartleyn morsiammelta. Siinä on hopealaatta, johon on kaiverrettu: ”Wallacelle kihlauksemme johdosta”. Epäilyksessä ei siis koskaan ole ollut, kuuluiko kyseinen viulu Hartleylle. Tutkimuksilla selvitettiin, soitettiinko kyseistä viulua tuona traagisena yönä Atlantilla.

Historiaan on jäänyt tieto, että Hartley suojasi soitintaan kotelossa pitäen sitä pelastusliivinsä yllä toivoen, että sekä hän, että viulu pelastuisivat. Hartleyn ruumis löydettiin myöhemmin eivätkä häneen liittyvät silloiset dokumentit paljasta viulun tarinaa. Tiettävästi onnettomuuden jälkeinen paperityö ja inventointi oli erittäin kaoottista ja puutteellista. Useammat historioitsijat ovatkin tulleet siihen loppupäätelmään, että viulu hukkui mereen, vaikka todistusaineistoa on löytynyt myös puoltamaan vaihtoehtoa, että viulu on aikanaan löydetty ja palautettu Hartleyn morsiamelle.

Hartleyn viulu oli säilynyt uskomattoman hyvässä kunnossa siihen nähden, että se oli uponneena meressä ainakin yli 10 vuotta!

Iso-Britannialainen huutokauppa, Henry Aldridge and Sons, on nyt ilmoittanut, että tietokoneavusteiset tomografia-tutkimukset viittaavat viulun upotuksesta mereen. Lisäksi huutokauppa on hankkinut oikeaksitodistetun kiitoskirjeen, jonka Hartleyn morsian on lähettänyt Nova Scotian viranomaisille viulun palautuksen johdosta.

Huutokaupassa tämä viulu todennäköisesti saavuttaa kuusinumeroisen summan, mutta arvokasta hintaa merkittävämpää tarinassa lienee osoitus siitä kiintymyksestä, mitä soittajat kautta aikain hädänkin hetkellä ovat osoittaneet rakkaaseen soittimeensa.

photo credit: amphalon via photopin cc

Kuuluisat kontrabasistit: Serge Koussevitzky

Serge Koussevitzky on ollut yksi suurimmista vaikuttajista nykyiseen kontrabasson soittotyyliin

Neuvostoliitossa syntynyt Serge Koussevitzky (1874-1951) oli yksi maailman kuuluisimmista kontrabasisteista, joka kehitti instrumentille erityisen soittomenetelmän. Koussevitzky oli myös itseoppinut kapellimestari, ja hän debytoi Berliinin filharmonikkojen kapellimestarina vuonna 1908. Hän jätti Neuvostoliiton vuonna 1920 ja muutti lopulta Yhdysvaltoihin. Koussevitzky toimi Bostonin sinfoniaorkesterin vakikapellimestarina 25 vuoden ajan vuodesta 1924 vuoteen 1949.

Koussevitzkyn soitto oli vertaansa vailla. Omasta mielestään hänen äänenlaatunsa perustui siihen, että hän viritti bassonsa sävelaskelta korkeammalle, mikä paransi äänen selkeyttä. 20-vuotiaana vuonna 1894 hän soitti Bolshoin teatteriorkesterin koesoiton, jonka jälkeen hän suoritti koesoiton myös Pietarin keisarillisen oopperan orkesteriin. Koussevitzky oli koesoittajista ensimmäinen, ja hänen lopetettuaan yli puolet muista muusikoista poistuivat paikalta. Saatuaan paikan hänelle valkeni, että orkesterissa hän saisi soittaa ainoastaan oopperaa, joten hän päätti olla ottamatta paikkaa vastaan.

Koussevitzky jätti Bostonin sinfoniaorkesterin vuonna 1949, ja hänen ansionaan pidettiin orkesterin nostamista maailmanluokkaan. Hänen johdollaan orkesterin solistina soitti monia kuuluisia muusikoita, kuten Aaron Copland, Lukas Foss ja Arnold Schönberg.

Vuonna 1941 Koussevitzky perusti Tanglewoodin musiikkikoulun (entinen Berkshire), jossa koulutetaan kapellimestareita, säveltäjiä ja muusikoita. Koussevitzky oli koulun ensimmäinen kapellimestariopettaja, ja hänen oppilaitaan olivat mm. Leonard Bernstein ja Lukas Foss.

Serge Koussevitsky kuoli Bostonissa vuonna 1951.

photo credit: Giuliagas via photopin cc

Suurimmat klassiset säveltäjät

Klassisen musiikin suuria säveltäjiä on lukuisia, joten niistä viiden nostaminen suurimmaksi on hieman kyseenalaista. Kukaan ei kuitenkaan voi kiistää sitä, kuinka suuri merkitys seuraavilla säveltäjillä on ollut tämän taidelajin kehitykselle.

 

Johann Sebastian Bach

“Creativity is more than just being different. Anybody can plan weird; that’s easy. What’s hard is to be as simple as Bach. Making the simple, awesomely simple, that’s creativity.”

Johann Sebastian Bach (1685-1750): Barokkiajalla elänyt J. S. Bach on yksi kaikkien aikojen suurimmista säveltäjistä. Bach ei luonut uutta tyylilajia, vaan pikemminkin kultivoi siihenastisen musiikillisen kehityksen äärimmilleen. Bachin taidonnäytteitä ovat moniääniset fuugat, joita hän pystyi hahmottelemaan mielessään muutamassa tunnissa ja myöhemmin kirjoittamaan ylös muististaan. Musiikillisena muotona fuuga on niin vaikea, että Beethoven ja Mozart vihasivat niiden kirjoittamista, vaikka onnistuivatkin niissä mestarillisesti. Bachin merkittäviin teoksiin kuuluvat Brandenburgilainen konsertto sekä upea h-mollimessu. Monet säveltäjät ja musikologit ovat sitä mieltä, että h-mollimessu on yksi kaikkien aikojen parhaista sävellyksistä, tyylistä tai aikakaudesta riippumatta. Bachin musiikkia on käytetty myös elokuvamusiikkina romanttisten Wagnerin, Beethovenin ja Schumannin rinnalla. Johann Sebastian Bachin musiikki on teknisesti vaativaa, älykästä ja syvällisen kaunista, ja siksi Bachia pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimpänä säveltäjänä.

 

Ludwig van Beethoven

 

“Music is a higher revelation than all wisdom and philosophy.”

Ludwig van Beethoven (1770-1827): Beethovenin kolmatta sinfoniaa, Eroicaa, pidetään yhtenä romantiikan aikakauden varhaisimmista esimerkeistä, kuten myös hänen neljättä ja viidettä pianokonserttoaan. Beethovenin temperamentti kuului hänen parhaissa sävellyksissään vahvasti. Kolme viimeistä viidestä pianokonsertosta, 9. sinfonia, yksi kaikkien aikojen suurimmista viulukonsertoista ja erityisesti myöhäiset kvartetot mainitaan usein hänen suurimpina sävellyksinään. Niihin kuuluvat tietysti myös 3. sinfonia sekä Missa Solemnis. Lisäksi moni klassiseen musiikkiin perehtymätönkin kuulija tunnistaa todennäköisesti 5. sinfonian, joka on yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia klassisia sävellyksiä. Hämmästyttävää on, että Beethoven sai kaiken tämän aikaan, vaikka hän oli kuuro viimeiset 25 vuotta elämästään.

Wolfgang Amadeus Mozart

 

“I pay no attention whatever to anybody’s praise or blame. I simply follow my own feelings.”

Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791): Mozart sävelsi suuren määrän kamarimusiikkia, 18 pianosonaattia, 41 sinfoniaa, 23 oopperaa, 36 viulusonaattia, 27 pianokonserttoa, 18 messua (joihin kuuluu kuuluisa Requiem), sellosonaatteja, 4 käyrätorvikonserttoa, kirkkosonaatteja, 20 jousikvartettoa, urkukappaleita, serenadeja ja paljon muuta. Mozart kirjoitti säveltäessään suoraan koko orkesterille, eikä hän ennen sairastumistaan koskaan tehnyt korjauksia ensimmäisiin luonnoksiinsa. Hänen musiikilleen on tyypillistä äärimmäinen tasapaino orkesterin ja soolosoittimen välillä, ja häntä pidettiin aikanaan sekä kaikkien aikojen parhaimpana pianistina että viulunerona. Yksi Mozartin monista legendaarisista kappaleista on 12 variaatiota kappaleesta “Ah vous dirais-je, Maman”, joka tunnetaan paremmin Tuiki, tuiki, tähtösen melodiana. Mozartin merkittäviin teoksiin kuuluu myös ooppera Don Giovanni. Mozartia pidetään yhtenä kaikkien aikojen suurimpana älykkönä, taitavimpana klassisena säveltäjänä ja historian yhtenä suurimpana musiikillisena nerona.

Joseph Haydn

 

“There was no one near to confuse me, so I was forced to become original.”

Franz Joseph Haydn (1732-1809): Haydn sävelsi enemmän musiikkia kuin kukaan muu suuri säveltäjä: 340 tuntia! Vaikka hän ei ollut kovin lahjakas sinfoniasäveltäjä, hän oli merkittävä messu-, ooppera- ja oratoriosäveltäjä. Hänen ansionaan pidetään myös jousikvartettoa sävellysmuotona. Eräänä Haydnin esiintymisiltana vain kolme orkesterimuusikkoa pääsivät paikalle. Haydn kirjoitti kappaleensa uusiksi niin, että siihen tarvittiin vain sellisti, 2 viulistia ja alttoviulisti. Hän itse soitti toista viulua. Haydn piti lopputuloksesta niin paljon, että päätti kirjoittaa lisää kappaleita tälle kokoonpanolle. Haydnin pianosonaatteja ja jousikvartettoja voidaan lähestulkoon verrata Mozartiin muodon selkeydessä ja melodioiden nerokkuudessa. Haydnin huomattavimpia kappaleita olivat sellokonsertto, jousikvartetot ja Luomisoratorio.

Piotr Ilich Tchaikovsky

 

“Truly there would be reason to go mad were it not for music.”

Piotr Ilich Tchaikovsky (1840-1893): Tšaikovskin merkittäviin sävellyksiin lukeutuvat oopperat Patarouva ja Jevgeni Onegin, ja häntä pidetään sekä melodioiden että orkestraation mestarina. Balettisäveltäjänä hän on ylitse muiden, ja jokainen hänen baleteistaan tunnetaan ympäri maailmaa. Tuttuja melodioita tarjoavat mm. Prinsessa Ruusunen, Pähkinänsärkijä ja Joutsenlampi. Hän sävelsi kuusi sinfoniaa, joista viimeiset kolme tunnetaan parhaiten niiden lyyrisistä melodioista ja upeasta orkestraatiosta. Neljännen ja viidennen sinfonian viimeiset osat ovat iloisia ja intensiivisiä. Kuudes sinfonia, lisänimeltään Pateettinen, on tunnelmaltaan melankolinen, ja monet kuulijat pitävät sitä neljättä ja viidettä sinfoniaa parempana. Tšaikovski sävelsi myös upeita konserttoja. Ensimmäinen hänen kolmesta pianokonsertostaan muistetaan kuuluisista oktaavijaksoistaan ja upeasta lyyrisestä kvaliteetistaan. Hänen viulukonserttonsa on tunnettu kauniin lyriikan sekä teknisen vaativuuden vuoksi. Tšaikovskin vaikuttavimpiin kappaleisiin kuuluvat myös Orkesterialkusoitto 1812, ensimmäinen pianokonsertto, ooppera Jevgeni Onegin, Capricio Italienne, viulukonsertto, kaikki hänen balettinsa sekä sinfoniat 4, 5 ja 6.

 

Vuosisatoja on kulunut siitä, kun nämä upeat säveltäjät olivat elossa, mutta maailma voi edelleen kuunnella heidän upeita konserttojaan ja sinfonioitaan ja nauttia musiikista, joka loi pohjan länsimaiselle taidemusiikille.

 

 

Viisi harvinaista jousisoitinta: Menneisyyden jäänteet

Hardangerviulu on harvinainen jousisoitin menneisyydestä.

Jos yksi asia on varma, niin se on se, että ihmiset eivät koskaan lakkaa keksimästä uusia asioita. Nämä ainutlaatuiset soittimet ovat todisteita siitä, mitä ihmisten keksiliäisyys ja rakkaus musiikkia kohtaan voivat saada aikaiseksi. Jos olet musiikin ystäviä, nämä harvinaiset jousisoittimet voivat antaa sinulle ainutlaatuisia kuuntelukokemuksia, jotka myös kantavat mukanaan pienen osan ihmiskunnan historiaa.

 

Hardangerviulu

Tämä viulun-tyylinen soitin kehitettiin Norjassa ja sitä on käytetty heidän kansanmusiikissaan. Kuten viulussa, hardangerviulussa on neljä kieltä, joita soitetaan jousella, mutta erona on toinen kielisetti, joka on tämän kielisetin alapuolella. Nämä värähtelevät aina, kun kieliä soitetaan. Lisäkielet muodostavat äärimmäisen kauniita harmonioita resonoidessaan yläkielien kanssa. Kuuntele ääninäyte täältä.

 

Erhu

Ehru on kiinalainen jousisoitin

Erhu on kaksikielinen jousisoitin, joka on saanut alkunsa keski-Aasiassa. Se liitetään usein kiinalaiseen musiikkiin ja siksi sitä onkin kutsuttu länsimaissa nimellä ”kiinalainen viulu”. Erhun ainutlaatuisen äänenlaadun ajatellaan johtuvan sen pytonin nahkalla päällystetystä kaikukopasta. Tässä on kiinalainen kappale, joka on soitettu erhulla.

 

Octobass

Tämä suurempi versio kontrabassosta keksittiin Pariisissa 1800-luvulla. Sen koon takia, sen soittaminen kunnolla vaatii yleensä kaksi ihmistä. Osittain tästä syystä se on hyvin harvinainen soitin ja sille ei sävelletä musiikkia juuri lainkaan. Tässä on soittonäyte octobassista kuuluisan kontrabasisti Nico Abondolon soittamana.

Baryton on sellomainen jousisoitin Englannista.

 

Baryton

Barytonin ajatellaan olevan sekoitus useasta eri jousisoittimesta ja sen uskotaan syntyneen 1600-luvun Englannissa, vaikka sen tarkka alkuperä ei olekaan tiedossa. Tässä instrumentissa on kaksi kielisettiä: yksi on jousella soitettava, kuten viulussa ja toinen on näppäiltävä. Tämä tekee barytonista hyvinkin monipuolisen ja harvinaisen soittimen, jota on vaikea soittaa. Vaikka baryton hävisikin yleisestä tietoisuudesta 1900-luvulla, monet kokoonpanot ovat alkaneet soittamaan hiljattain barytonille tehtyjä sävellyksiä. Tässä on demonstraatio barytonista.

 

Viola organista

Tämän soitin perustuu Leonardon da Vincin keskeneräisiin piirroksiin. Viola organista kuulostaa tavalliselta jousisoitinperheen soittimelta, mutta sitä soitetaan koskettimilla. Sen siis voisi ajatella olevan akustinen versio mellotronista. Da Vinci ei ikinä saanut valmiiksi hänen piirroksiaan eikä siis valmista soitinta. Tämä soitin pysyi vain teorian tasolla vuoteen 1993, kunnes se suunniteltiin loppuun ja rakennettiin. Pian sen ääntä päästiin kuulemaan ensimmäistä kertaa. Voit kuunnella tästä viola organistaa.