Select Page

Pablo de Sarasaten nauhoitukset

Klassiseen musiikkiin liittyy tiettyä traagisuutta; meillä on tallessa monien oman aikansa merkkiartistien nuotteja, mutta ei mahdollisuuksia kuulla kappaleita säveltäjiensä soittamina. Toki meillä on ollut mahdollisuus kuulla useiden sukupolvien omien virtuoosien tulkinta näistä iättömistä sävellyksistä. Kuitenkin säveltäjien, kuten Vivaldin, virtuoosisuus on kadonnut historiaan jo lähes kolmeksi vuosisadaksi. Emme myöskään saa koskaan tietää, kuinka todenmukaisia Paganinin ympärille rakennetut legendat ovat.

Olemme kuitenkin onnekkaita sikäli, että ainakin yksi virtuoosi viulisti, Pablo de Sarasate, eli nauhoitustekniikan syntyyn saakka. Kappaleet, jotka hän äänitti, ja jotka painettiin levyille, ovat mielenkiintoisia kuunnella. Pablo de Sarasatea pidettiin yhtenä 1800-luvun mestarina, ja onneksemme hän eli ja vaikutti vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Toisin on Nicolò Paganinin kohdalla, joka kuoli vuonna 1840, 37 vuotta ennen fonografisylinterin keksimistä. Sarasate aloitti viulisti-ihmelapsena ja hänestä tuli yksi maailman parhaimmista esiintyjistä 1870-luvulla. Sarasaten kolme vuotta ennen kuolemaansa, vuonna 1904, nauhoittamat äänitykset, antavat osviittaa hänen uskomattomasta tarkkuudestaan ja selkeydestään.

 

 

Yllä oleva kappale on itseasiassa toisen polven nauhoitus, joka on painettu alkuperäisestä äänitteestä 1930-luvulla. Äänitystekniikka ei 1900-luvun taitteessa ollut optimaalinen jousisoittimille, sillä nauhoitin kykeni poimimaan paljon paremmin lyömäsoittimien kuten rumpujen ja pianon ääntä. Tästä, ja koko sävyskaalan rajoitetusta saatavuudesta huolimatta, jokaisen nuotin lähes mekaaninen selkeys on kuultavissa vielä 100 vuotta myöhemmin.

 

Entinen sellisti luo maailman pienimpiä viuluja

Maailman pienimmän viulun soittaminen on kielikuva, jolla tarkoitetaan ongelman suurentelua. Mutta mitä jos voisit todella oikeasti soittaa maailman pienintä viulua? Se on mahdollista reilun tuhannen euron hintaan.

David Edwards ja hänen valmistamansa pienoisviulu

David Edwards, 76, on entinen ammattisellisti, joka soitti aikaisemmin Skotlannin kansallisorkesterissa ennen kuin teki mielenkiintoisen suunnanmuutoksen urallaan. Edwardsin uusi työ vaati jopa sellonsoittoakin enemmän sorminäppäryyttä; hänestä tuli pienoismallien valmistaja. Aluksi hän valmisti huonekaluja tyttärensä nukkekotiin, ja vähitellen rakentamisesta tuli kokopäiväinen ammatti. Luotuaan aikansa nukkekodin huonekaluja ja pienoiskokoisia kodinkoneita hän päätti ottaa haasteen vastaan ja aloittaa pienoisjousisoitinten valmistamisen. Edwardsin kokemus muusikkona antoi hänelle etulyöntiaseman tässä pienoismallien alalajissa: “Tiedän mitä viulu näyttää, ja se on minulle suuri etu pienoismalleja valmistaessani.”

 

Miniatyyrit on valmistettu Stradivarius-viulujen mukaan. Ne ovat kooltaan 1/12 täysikokoisesta viulusta ja pituudeltaan noin 2,5 cm. Vertailun vuoksi on hyvä huomioida, että ne ovat pienempiä, kuin normaalikokoisen viulun viritystapit. Pienestä koostaan huolimatta ne eivät ole kuitenkaan halpoja leluja, ja niiden uskottavuutta lisää se, että ne ovat entisen orkesterimuusikon valmistamia. Edwards haluaa tehdä entistäkin pienempiä viuluja, mutta niin, että niissä on edelleen nähtävissä kaikki viulun tunnistettavat yksityiskohdat. Edwardsin mukaan hänen pienoissoittimensa ovat kokoluokassaan kaikkein yksityiskohtaisimpia, ja yhden soittimen valmistamiseen vie häneltä useita kuukausia.

 

Näistä pienoisviuluista ei juuri saa ääntä (pienoisjousesta huolimatta), mutta ota meihin yhteyttä, jos haluat tietoja standardikokoisista viuluista, selloista ja kontrabassoista.

Apocalyptica ylittää musiikillisia rajoja hardrock-sellonsoitolla

Apocalyptica on ainutlaatuinen musiikillinen ilmiö ja kenties maailman ensimmäinen pelkästään selloista koostuva hardrock-/heavymetallibändi. Kuulostaako uskomattomalta? Vuonna 2008 valmistuneesta akateemisesta tutkimuksesta, jossa haastateltiin yli 36 000 musiikinystävää, käy ilmi, että metallifaneilla ja klassisen musiikin ystävillä on paljon ​​yhteisiä luonteenpiirteitä.

Sellonsoiton ei tarvitse olla pelkkää etydien soittoa. Sello sopii soittimena erinomaisesti myös raskaampaan musiikkiin.

 

Klassisten jousisoitinten ja rock-fraseerauksen yhdistäminen on siis loogisempaa kuin miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa, joten miksei bändi voisi siis ravistella kitarapohjaisen rock-musiikin perusteita? Apocalyptica on tehnyt tästä musiikillisesta kokeilusta maailmanlaajuisen ilmiön ja tehnyt selloa tunnetuksi uusille yleisöille.

 

Apocalyptica perustettiin Helsingissä vuonna 1993, ja sen perustajina olivat klassisesti koulutetut sellistit Eicca Toppinen, Max Lilja, Antero Manninen ja Paavo Lötjönen. Alun perin yhtye oli puhdas sellokvartetti, joka soitti Metallican musiikkia. Yhtyeen ensimmäinen, kriitikoiden ylistämä albumi Apocalyptica Plays Metallica by Four Cellos oli selkeä crossover, jossa klassiset instrumentit esittivät kaikkien aikojen suurimman metalliyhtyeen musiikkia.

 

Kvartetin seuraava, vuonna 1998 julkaisema levy Inquisition Symphony noudatti samaa kaavaa, mutta sillä kuultiin myös muiden bändien, kuten Panteran ja Sepulturan, musiikkia sekä myös joitakin alkuperäiskappaleita. Vielä tässä vaiheessa ryhmä oli enemmän rokkia soittava kamarimusiikkiyhtye, mutta vuonna 2001 julkaistulla Cult-levyllä bändiin lisättiin basso ja lyömäsoittimet. Levyllä kuullaan aikaisempaa useampia alkuperäissävellyksiä, ja yhtye muistuttaa jo enemmän perinteistä rockbändiä, jonka äänimaailma on kuitenkin edelleen sellojen dominoima. Bändi on julkaissut levyjä säännöllisesti, ja niillä on vieraillut maailmanluokan solisteja, kuten Gavin Rossale, Corey Taylor Slipknot, Rammsteinin Till Lindemann ja Nina Hagen.

 

Ota yhteyttä tutustuaksesi paremmin selloon, upeaan ja monipuoliseen soittimeen, joka sopii niin klassisesta kuin rockmusiikistakin kiinnostuneille soittajille.

 

photo credit: [email protected] via photopin cc

Kuuluisia sellistejä: Gavriel Lipkind

Gavriel Lipkind on menestynyt sellisti

Gavriel Lipkind, yksi Saksan kuuluisimmista sellisteistä, syntyi vuonna 1977 Tel Avivissa. Jo varhaisnuoruudessaan hän osoitti nerokkuutta sellon soitossa ja tekikin ensimmäisen radioesiintymisensä 18-vuotiaana. Hänellä on tutkinnot kolmelta mantereelta, ja Südkurier on listannut Lipkindin voitoista esimerkiksi Leonard Rosa –kilpailun Washingtonissa, Rostropovich-kilpailun Pariisissa ja ARD-kilpailun Münchenissä.

 

Aika musiikkiesitysten ulkopuolella

Voisi olettaa, että Lipkindin kaltainen menestyvä muusikko jatkaisi esiintymisiään ja julkisuuden kasvattamista. Lipkind kuitenkin piti keskellä lupaavaa nostetta kolmen vuoden tauon esiintymisestä. Hänen nettisivuilla asiaa kommentoidaan seuraavasti:
“Nuoren uransa huipulla, vielä kaksikymppisenä, Lipkind otti kolmen vuoden tauon lavaelämästä omistautuen Lipkind Productionsin perustamiselle. Nykyisin kaikki Lipkindin muusikillinen toiminta liittyy erottamattomasti osaksi suurempaa kokonaisuutta luoda ja tuottaa ohjelmistoa. Tuotanto vaikuttaa kaikkiin hänen uransa muihin valintoihin”.

 

Ilmaisu

Syy, miksi Lipkind on ollut sellon soiton eturintamassa niin monen vuoden ajan, on hänen uniikki soittotyylinsä. All Music’s-sivuston James Leonardin mukaan: “…hänen temponsa eivät ole aina mitä odottaa; hänen hitaat ovat raskaampia, nopeat kevyempiä, ja hänen tanssit pysyvät aina vahvasti tunnelmassa kiinni. Hänen fraseerauksensa on joskus pehmeämpää, joskus karkeampaa – ja aina yksilöllistä.”

Kuten Leonardkin viittaa, Lipkindin oma persoonallisuus on kiinteä osa hänen muusikkouttaan. Bernard Greenhouse Carlo Schreiber Productions-tuotannosta kuvaa Lipkindiä näin: “…kiehtova ja dynaaminen muusikko lavalla, ja myös henkilö, jolla on suurta luovuutta ja ajattelua, älyllistä osallistumista ja ystävällisyyttä.”

 

Lisää tiedossa

Jäämme odottamaan Lipkindin seuraavia musikaalisia kontribuutioita niin esityksissään kuin nauhoituksissaan, joissa hän käyttää omaa tyyliään.

 

photo credit: Guus Krol via photopin cc

Vallankumouksellinen esiintyjä: Lindsey Stirling

Lindsey Stirling on kehittänyt oman tyylinsä esiintyä ja soittaa viulua

America’s Got Talent -ohjelmassa häntä mainostettiin hiphop-viulistiksi. Useat hänen kappaleistaan luokitellaan dubstep-viuluksi. Hän on soittanut covereita Legend of Zeldan –tunnusmusiikista Rihannan Me Found Loveen. Hän ei esiinny tuolilla istuen tai varovasti edestakaisin keinahdellen; hän tanssii, hyppii ja ottaa kontaktia yleisöön. Kuka tämä esiintyjä on?

 

Hän on Lindsey Stirling, amerikkalainen viulisti, joka on muuttanut ihmisten käsityksiä viulusta. America’s Got Talent -ohjelmassa esiintyessään hänelle sanottiin, ettei hänen tyylinsä ole riittävän kaupallinen ja etteivät ihmiset täyttäisi Las Vegasin saleja nähdäkseen hänet hyppimässä lavalla viulunsa kanssa. Hän otti kritiikin vastaan kohteliaasti, mutta myönsi blogissaan, että se satutti. Tämä ei kuitenkaan pidätellyt häntä kauaa.

“Ainoa syy, miksi menestyin oli se, että pysyin uskollisena itselleni.” – Lindsey Stirling

Lindseyn Youtube-kanavalla, Lindseystompilla, on yli 310 miljoonaa katselukertaa ja 2,3 miljoonaa tilaajaa. Kanavalla on lukusia musiikkivideoita sekä hänen omista kappaleistaan että covereista, ja videoilla Lindsey yleensä tanssii kameran edessä upeissa maisemissa. Monissa videoissaan Lindsey on pukeutunut näyttävään asuun, joka sopii kappaleen teemaan: Taru Sormusten Herrasta -sikermässä hän on pukeutunut pitkään valkoiseen haltijamekkoon, kun taas Game of Thronesin musiikkia soittaessaan hän muuntautui Daenerys Targaryenin hahmoksi.

 

Lindsey ei kuitenkaan soita pelkästään covereita, vaan hänen omat kappaleensa Spontaneous Me ja Crystallize ovat saaneet jo yli 75 miljoonaa katselukertaa. Hän jatkaa uusien videoiden tekemistä välittämättä tyyliinsä kohdistuvasta kritiikistä, ja katselukertojen määrästä käy selvästi ilmi, että hän oli oikeassa sanoessaan: “Ainoa syy menestykselleni on se, että olen pysynyt uskollisena itselleni.” Lindsey on tehnyt kaksi kiertuetta Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja hänen ensimmäinen Euroopan kiertue päättyi 29. kesäkuuta 2013.

 

Toivomme Lindseylle ja kaikille oman tiensä kulkijoille onnea ja soittamisen iloa!

 

photo credit: berkeleyhomes-dot-com via photopin cc

Kuuluisat kontrabasistit: Serge Koussevitzky

Serge Koussevitzky on ollut yksi suurimmista vaikuttajista nykyiseen kontrabasson soittotyyliin

Neuvostoliitossa syntynyt Serge Koussevitzky (1874-1951) oli yksi maailman kuuluisimmista kontrabasisteista, joka kehitti instrumentille erityisen soittomenetelmän. Koussevitzky oli myös itseoppinut kapellimestari, ja hän debytoi Berliinin filharmonikkojen kapellimestarina vuonna 1908. Hän jätti Neuvostoliiton vuonna 1920 ja muutti lopulta Yhdysvaltoihin. Koussevitzky toimi Bostonin sinfoniaorkesterin vakikapellimestarina 25 vuoden ajan vuodesta 1924 vuoteen 1949.

Koussevitzkyn soitto oli vertaansa vailla. Omasta mielestään hänen äänenlaatunsa perustui siihen, että hän viritti bassonsa sävelaskelta korkeammalle, mikä paransi äänen selkeyttä. 20-vuotiaana vuonna 1894 hän soitti Bolshoin teatteriorkesterin koesoiton, jonka jälkeen hän suoritti koesoiton myös Pietarin keisarillisen oopperan orkesteriin. Koussevitzky oli koesoittajista ensimmäinen, ja hänen lopetettuaan yli puolet muista muusikoista poistuivat paikalta. Saatuaan paikan hänelle valkeni, että orkesterissa hän saisi soittaa ainoastaan oopperaa, joten hän päätti olla ottamatta paikkaa vastaan.

Koussevitzky jätti Bostonin sinfoniaorkesterin vuonna 1949, ja hänen ansionaan pidettiin orkesterin nostamista maailmanluokkaan. Hänen johdollaan orkesterin solistina soitti monia kuuluisia muusikoita, kuten Aaron Copland, Lukas Foss ja Arnold Schönberg.

Vuonna 1941 Koussevitzky perusti Tanglewoodin musiikkikoulun (entinen Berkshire), jossa koulutetaan kapellimestareita, säveltäjiä ja muusikoita. Koussevitzky oli koulun ensimmäinen kapellimestariopettaja, ja hänen oppilaitaan olivat mm. Leonard Bernstein ja Lukas Foss.

Serge Koussevitsky kuoli Bostonissa vuonna 1951.

photo credit: Giuliagas via photopin cc

Tuleeko Elina Vähälästä yksi suurimpia viulisteja?

Elina Vähälä on suomalainen viuluvirtuoosi

Suomalainen Elina Vähälä kuuluu maailmanluokan viulisteihin. Hän on valloittanut lukuisia konserttisaleja ympäri Eurooppaa, Afrikkaa ja Yhdysvaltoja. Mikä saa tämän Yhdysvalloissa syntyneen viulistin erottumaan klassisen musiikin kentällä?

 

Räiskyvän tekniikan ja palavan intohimon yhdistelmä

Monipuolinen muusikko omaa sekä sujuvan tekniikan että sisäisen fraseerauskyvyn. Vähälän verkkosivuilla oleviin erinomaisiin arvosteluihin perustuen hänellä on molempia; sekä loistava tekniikka että poikkeuksellinen musiikillinen mielikuvitus. Täydellisen äänenlaadun aikaansaamista ei voi aina opetella, ja Vähälän luonnolliset kyvyt vievät hänet siihen harvinaiseen paikkaan klassisessa musiikissa, jossa musikaalisuus nousee teknisten vaatimusten yläpuolelle.

 

Kattava repertuaari

Jotkut huippuviulistit keskittyvät ainoastaan tiettyihin säveltäjiin tai aikakausiin, mutta Vähälä pystyy soittamaan repertuaaria barokista moderniin musiikkiin. Toistaiseksi hänen ohjelmistossaan on säveltäjiä Vivaldista Bergiin ja Bartokiin. Vähälä tilasi myös uuden viulukonserton säveltäjä Jaakko Kuusistolta, jonka hän kantaesitti viime vuonna. Jokaisen viulunsoiton ystävän tulisi kuulla tuo vahva ja herkkä esitys.

 

Nuorten lahjakkuuksien tukeminen

Tämäntasoisten viululahjakkuuksien ilmaantuessa lavoille huomio kiinnittyy myös siihen, mitä he voivat tarjota uusille sukupolville. Vähälä oli mukana perustamassa suomalaista Viuluakatemiaa, jonka tarkoituksena on täydentää nuorten lahjakkaiden viulistien koulutusta. Jos hän kykenee siirtämään oppejaan muille viulisteille tehokkaasti, viulunsoitto voi nousta Suomessa täysin uudelle tasolle.  

 

Levytysura vasta alussa

Vähälä on levyttänyt vasta yhden levyn, jota ei ole edes saatavilla joka puolelta maailmaa, mutta uusia levyjä odotetaan jo innolla. Vähälän fanit eivät kuitenkaan halua hänen jäävän pois konserttilavoilta liian pitkäksi aikaa, sillä hänen soittonsa kuuleminen elävänä on unohtumaton kokemus.

Suurimmat klassiset säveltäjät

Klassisen musiikin suuria säveltäjiä on lukuisia, joten niistä viiden nostaminen suurimmaksi on hieman kyseenalaista. Kukaan ei kuitenkaan voi kiistää sitä, kuinka suuri merkitys seuraavilla säveltäjillä on ollut tämän taidelajin kehitykselle.

 

Johann Sebastian Bach

“Creativity is more than just being different. Anybody can plan weird; that’s easy. What’s hard is to be as simple as Bach. Making the simple, awesomely simple, that’s creativity.”

Johann Sebastian Bach (1685-1750): Barokkiajalla elänyt J. S. Bach on yksi kaikkien aikojen suurimmista säveltäjistä. Bach ei luonut uutta tyylilajia, vaan pikemminkin kultivoi siihenastisen musiikillisen kehityksen äärimmilleen. Bachin taidonnäytteitä ovat moniääniset fuugat, joita hän pystyi hahmottelemaan mielessään muutamassa tunnissa ja myöhemmin kirjoittamaan ylös muististaan. Musiikillisena muotona fuuga on niin vaikea, että Beethoven ja Mozart vihasivat niiden kirjoittamista, vaikka onnistuivatkin niissä mestarillisesti. Bachin merkittäviin teoksiin kuuluvat Brandenburgilainen konsertto sekä upea h-mollimessu. Monet säveltäjät ja musikologit ovat sitä mieltä, että h-mollimessu on yksi kaikkien aikojen parhaista sävellyksistä, tyylistä tai aikakaudesta riippumatta. Bachin musiikkia on käytetty myös elokuvamusiikkina romanttisten Wagnerin, Beethovenin ja Schumannin rinnalla. Johann Sebastian Bachin musiikki on teknisesti vaativaa, älykästä ja syvällisen kaunista, ja siksi Bachia pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimpänä säveltäjänä.

 

Ludwig van Beethoven

 

“Music is a higher revelation than all wisdom and philosophy.”

Ludwig van Beethoven (1770-1827): Beethovenin kolmatta sinfoniaa, Eroicaa, pidetään yhtenä romantiikan aikakauden varhaisimmista esimerkeistä, kuten myös hänen neljättä ja viidettä pianokonserttoaan. Beethovenin temperamentti kuului hänen parhaissa sävellyksissään vahvasti. Kolme viimeistä viidestä pianokonsertosta, 9. sinfonia, yksi kaikkien aikojen suurimmista viulukonsertoista ja erityisesti myöhäiset kvartetot mainitaan usein hänen suurimpina sävellyksinään. Niihin kuuluvat tietysti myös 3. sinfonia sekä Missa Solemnis. Lisäksi moni klassiseen musiikkiin perehtymätönkin kuulija tunnistaa todennäköisesti 5. sinfonian, joka on yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia klassisia sävellyksiä. Hämmästyttävää on, että Beethoven sai kaiken tämän aikaan, vaikka hän oli kuuro viimeiset 25 vuotta elämästään.

Wolfgang Amadeus Mozart

 

“I pay no attention whatever to anybody’s praise or blame. I simply follow my own feelings.”

Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791): Mozart sävelsi suuren määrän kamarimusiikkia, 18 pianosonaattia, 41 sinfoniaa, 23 oopperaa, 36 viulusonaattia, 27 pianokonserttoa, 18 messua (joihin kuuluu kuuluisa Requiem), sellosonaatteja, 4 käyrätorvikonserttoa, kirkkosonaatteja, 20 jousikvartettoa, urkukappaleita, serenadeja ja paljon muuta. Mozart kirjoitti säveltäessään suoraan koko orkesterille, eikä hän ennen sairastumistaan koskaan tehnyt korjauksia ensimmäisiin luonnoksiinsa. Hänen musiikilleen on tyypillistä äärimmäinen tasapaino orkesterin ja soolosoittimen välillä, ja häntä pidettiin aikanaan sekä kaikkien aikojen parhaimpana pianistina että viulunerona. Yksi Mozartin monista legendaarisista kappaleista on 12 variaatiota kappaleesta “Ah vous dirais-je, Maman”, joka tunnetaan paremmin Tuiki, tuiki, tähtösen melodiana. Mozartin merkittäviin teoksiin kuuluu myös ooppera Don Giovanni. Mozartia pidetään yhtenä kaikkien aikojen suurimpana älykkönä, taitavimpana klassisena säveltäjänä ja historian yhtenä suurimpana musiikillisena nerona.

Joseph Haydn

 

“There was no one near to confuse me, so I was forced to become original.”

Franz Joseph Haydn (1732-1809): Haydn sävelsi enemmän musiikkia kuin kukaan muu suuri säveltäjä: 340 tuntia! Vaikka hän ei ollut kovin lahjakas sinfoniasäveltäjä, hän oli merkittävä messu-, ooppera- ja oratoriosäveltäjä. Hänen ansionaan pidetään myös jousikvartettoa sävellysmuotona. Eräänä Haydnin esiintymisiltana vain kolme orkesterimuusikkoa pääsivät paikalle. Haydn kirjoitti kappaleensa uusiksi niin, että siihen tarvittiin vain sellisti, 2 viulistia ja alttoviulisti. Hän itse soitti toista viulua. Haydn piti lopputuloksesta niin paljon, että päätti kirjoittaa lisää kappaleita tälle kokoonpanolle. Haydnin pianosonaatteja ja jousikvartettoja voidaan lähestulkoon verrata Mozartiin muodon selkeydessä ja melodioiden nerokkuudessa. Haydnin huomattavimpia kappaleita olivat sellokonsertto, jousikvartetot ja Luomisoratorio.

Piotr Ilich Tchaikovsky

 

“Truly there would be reason to go mad were it not for music.”

Piotr Ilich Tchaikovsky (1840-1893): Tšaikovskin merkittäviin sävellyksiin lukeutuvat oopperat Patarouva ja Jevgeni Onegin, ja häntä pidetään sekä melodioiden että orkestraation mestarina. Balettisäveltäjänä hän on ylitse muiden, ja jokainen hänen baleteistaan tunnetaan ympäri maailmaa. Tuttuja melodioita tarjoavat mm. Prinsessa Ruusunen, Pähkinänsärkijä ja Joutsenlampi. Hän sävelsi kuusi sinfoniaa, joista viimeiset kolme tunnetaan parhaiten niiden lyyrisistä melodioista ja upeasta orkestraatiosta. Neljännen ja viidennen sinfonian viimeiset osat ovat iloisia ja intensiivisiä. Kuudes sinfonia, lisänimeltään Pateettinen, on tunnelmaltaan melankolinen, ja monet kuulijat pitävät sitä neljättä ja viidettä sinfoniaa parempana. Tšaikovski sävelsi myös upeita konserttoja. Ensimmäinen hänen kolmesta pianokonsertostaan muistetaan kuuluisista oktaavijaksoistaan ja upeasta lyyrisestä kvaliteetistaan. Hänen viulukonserttonsa on tunnettu kauniin lyriikan sekä teknisen vaativuuden vuoksi. Tšaikovskin vaikuttavimpiin kappaleisiin kuuluvat myös Orkesterialkusoitto 1812, ensimmäinen pianokonsertto, ooppera Jevgeni Onegin, Capricio Italienne, viulukonsertto, kaikki hänen balettinsa sekä sinfoniat 4, 5 ja 6.

 

Vuosisatoja on kulunut siitä, kun nämä upeat säveltäjät olivat elossa, mutta maailma voi edelleen kuunnella heidän upeita konserttojaan ja sinfonioitaan ja nauttia musiikista, joka loi pohjan länsimaiselle taidemusiikille.

 

 

Ben Lee on maailman nopein viulisti

Ben Lee on tällä hetkellä virallisesti maailman nopein viulisti

Iso-Britanniassa syntynyt Ben Lee on yksi maailman kuuluisimmista viulisteista, sillä hänet on nimetty Guinnessin Maailmanennätyskirjassa tämän hetken nopeimmaksi elossa olevaksi viulistiksi. Hän teki ennätyksen Lontoossa 18. joulukuuta 2011, jolloin hän soitti Kimalaisen lennon 54,24 sekunnissa. Isobritannialainen Telegraph-lehti nimitti Leen “maapallon nopeimmaksi superihmiseksi” kilpailussa, joka kantoi nimeä Superhuman Showdown. Näytöksessä hän kilpaili mm. nopeusampujia ja base-juoksijoita vastaan, ja he suorittivat tehtäviä, joiden aikana heidän aivokäyriään tarkkailtiin.

Vuonna 2007 Lee perusti rock-viuluyhtye Fusen yhdessä Linzi Stoppardin kanssa. Fuse soittaa rockia Bridge-sähköviuluilla. Bridge-viuluissa on kevlar-runko, ja niissä käytetään kitaravahvistinta sekä yhdistelmää venttiilipäitä, transistoripäitä ja kaiutinkaappeja. Yhtye haluaa osoittaa, että sähköinen viulu voi olla yhtä monipuolinen soitin kuin sähkökitara. Vuonna 2009 Fuse allekirjoitti ensimmäisenä sähköviuluyhtyeenä merkittävän levytyssopimuksen. Yhtyeen toistaiseksi ainoa julkaisu on nimikkoalbumi Fuse, mutta yhtyeen musiikkia on odotettavissa KTD 2020 -nimiseen elokuvaan.

Lee oppi soittamaan Suzuki-metodin avulla, jossa soittotaito pohjautuu korvakuuloon. Metodissa pääpaino ei ole musiikin teorialla ja nuottienlukutaidolla, jonka vuoksi Lee kutsuukin sitä soitinopetuksen rock’n’roll -metodiksi.

 

photo credit: wvs via photopin cc

Rachel Podgerin vinkit soitonharjoitteluun

Rachel Podger on kansainvälisesti menestynyt barokkiviulisti

Rachel Podger on kansainvälisesti tunnustettu mestaribarokkiviulisti ja vuoden 2014 BBC Music Magazine Award -palkinnon voittaja. Hän on esiintynyt useissa johtavissa kansainvälisissä kokoonpanoissa ja on Brecon barokkifestivaalien taiteellinen johtaja.

 

Huhtikuun 2014 haastattelussa The Strad-lehteen, Podger jakoi salaisuudet omaan harjoittelurutiiniinsa. Tässä on hänen viisi harjoitteluvinkkiään:

 

  1. Kuuntele kehoasi. Omat tuntemukset on tärkeä huomioida. Jos olet väsynyt pitkän päivän (tai viikon) jälkeen, ole kärsivällinen ja anna itsellesi liikkumavaraa. Salli itsellesi edetä harjoittelusession aikana hieman hitaammin, kun olet väsynyt tai kun sinulla on huono olo. Jos yrittää tehdä liikaa tai edetä liian nopeasti, se voi johtaa huonoihin harjoittelutapoihin ja soittoasentoihin, joita on vaikea muuttaa myöhemmin.
  2. Muista aina lämmitellä. Älä heti hyppää vaikeaan kappaleeseen. Mielesi ja kätesi tarvitsevat aikaa sopeutua ja lämmitellä. Anna itsellesi noin 20 minuuttia tehokasta lämmittelyaikaa. On hyvä aloittaa esimerkiksi soittamalla asteikkoja ja arpeggioita. Siirry sen jälkeen eteenpäin johonkin harjoittelemaan kappaleeseesi.
  3. Lisää harjoituksiin omaa luovuutta ja improvisointiasi. Tämä on erityisen tärkeää barokkikappaleiden kanssa, jotka on kirjoitettu niin, että soittajat voivat täydentää bassolinjoja improvisoinnilla. Aloita soittamalla bassolinjaa, jonka jälkeen, bassokulkua silmällä pitäen, ala improvisoimaan. Improvisointi luo soittoon ilmaisullisen vapauden ilmapiiriä ja tekee soitostasi ja esiintymisestäsi luontaisempaa pitkässä juoksussa.
  4. Muista, että olet paras opettajasi. Paras esitys tulee sisältäsi, itseluottamuksestasi, kasvavista kyvyistäsi ja selvästä suunnasta, minne haluat mennä musiikillisesti. Se ei tarkoita, ettetkö tarvitsisi hyviä opettajia auttamaan sinua käytännön taidoissa. Kun selvennät omaa käsitystä musiikistasi ja sitä, kuinka voit parhaiten tuoda ilmi säveltäjän alkuperäisen idean soittamalla, luot itsellesi pohjan, joka on kaikkien hyvien esiintyjien takana. Soita aina selkeällä musiikillisella tarkoituksella harjoituksissasi.
  5. Kasvata musiikillista kestävyyttäsi. Samalla tapaa kuin maratoonarin täytyy harjoitella kestävyyttä pidentämällä juoksulenkkejään, muusikoiden pitää kasvattaa kestävyyttään pidemmillä ja tehokkaammilla harjoituksilla. Ota tavaksesi soittaa kappaleita alusta loppuun. Voit motivoida itseäsi kuvittelemalla, että olet soittamassa suuren yleisön edessä. Sinun kannattaa myös ottaa tavaksesi soittaa yksittäisiä kohtia yhä uudelleen, kunnes saat ne menemään sujuvasti läpi.

 

Parhaat harjoittelusessiot ovat sellaisia, jotka alkavat korkeilla, mutta saavutettavilla päämäärillä. Tiedä rajoitteesi ja sen jälkeen tee kaikkesi, että puskettua tätä rajaa kauemmas. Muista, että onnistuminen itsessään on palkkio: mitä kovemmin harjoittelet, sitä paremmin soitat, ja mitä paremmin soitat, sitä motivoituneempi olet ja sitä enemmän harjoittelet.

Yo-Yo Ma'n esiintyminen New Yorkin Filharmonisen orkesterin kanssa

Yo-Yo Ma on amerikkalainen sellisti

New Yorkin filharmoninen orkesteri avasi sen 2013-2014 kauden sellisti Yo-Yo Ma’n kokeellisella esiintymisellä. Esityksessä nähtiin maailmankuulu sellisti, harvinaisia soittimia käyttänyt perukussionisti ja haitaristi.

Yo-Yo-Ma’n esitys

Kauden avajaiskonsertissa kuultiin argentiinalaisen säveltäjän Osvaldo Golijovin Ma’lle säveltämä sellokonsertto ”Azul”. Hänen taustaorkesterissaan soitti kaksi perkussionistia Cyro Baptista ja Jamey Haddad, jotka käyttivät harvinaisempia, yleensä vain kansanmusiikissa tavattuja, perkussioinstrumentteja. Perkussiosektiota ja haitareita aksentoitiin lintujen laululla, joka teki esityksestä elävän kokonaisuuden Ma:n sellon luodessa aavemainen tunnelma melodialla. Tässä on lyhyt video, missä kerrotaan tämän kappaleen tekoprosessista.

Yo-Yo Ma’n menestys

Ma on eklektinen soittaja, joka on mukavuusalueellaan soittaessa niin klassisia sinfonioita, kuin kokeellisia teoksia. Ma on kiinalaista sukujuurta oleva amerikkalainen sellisti, joka on saanut useita Grammy-palkintoja, the National Medal of the Arts -palkinnon sekä useita muita palkintoja ja kunnianimityksiä. Lapsinerona pidetty Ma esiintyi jo hyvin nuorena presidentti Eisenhowerille ja Kennedylle. Ma:n laaja repertuaari toimii yhä inspiraationa sellonsoittajille, jotka haluavat laajentaa näkemystään siitä, mihin heidän soittimensa pystyy. Hän on erinomainen esimerkki siitä, kuinka hyödyllistä on olla kokeellinen ja mennä perinteisen musiikin ja soittamisen rajojen ulkopuolelle ja yhdistää erilaisia musiikillisia traditioita.

Klassisia säveltäjiä: Niccolo Paganini

Niccolo Paganini

Niccolo Paganini

Niccolo PaganiniOn harvoja säveltäjiä, jotka ovat vaikuttaneet viulun soittoon ja sävellykseen yhtä paljon, kuin Niccolò Paganini. Hän tuli tunnetuksi virtuoottisena viulunsoittajana ja säveltäjänä ja on vaikuttanut muusikoiden käsitykseen viulun mahdollisuuksista soittimena ympäri maailmaa.

Paganini syntyi 1782 pohjois-Italiassa. Hän aloitti soittamalla mandoliinia 5-vuotiaana isänsä opastusella ja siirtyi viuluun ollessaan 7-vuotias. Hänen musiikillinen lahjakkuutensa huomattiin hyvini nopeasti ja hän sai useita stipendejä viulunsoiton opiskeluun. Hän oli monien kuuluisien viulistien opeissa, kuten Giovanni Serveton, mutta kehittyessään hänen soittotaitonsa ylittivät opettajien nopeasti. Hänen isänsä oli kuitenkin ahkera etsimään uusia opettajia lapsivirtuoosilleen.

Ranskalaisten hyökätessä pohjois-Italiaan 1796 Paganinin perhe muutti etelään Livornon kaupunkiin. Siellä hän alkoi saada mainetta freelancemuusikkona ja säveltäjänä. Hänet palkattiinkin pian Napoleonin siskon hoviviulistiksi. Vuoden 1809 lopuilla hän jatkoi taas Italian kiertämistä keikkamuusikkona. Näinä vuosina hänen sävellystyötänsä alettiin tosissaan noteeraamaan.

Vaikka hän oli kuuluisa Italiassa, Paganini ei ollut vielä lyönyt läpi muualla Eurooppaa. Se oli vasta, kun hän piti konsertin 1813 La Scalassa Milanissa, että hän sai nimensä tunnetuksi ympäri Eurooppaa. Hän alkoi tämän jälkeen kiertämään Euroopan isoja kaupunkeja.

Paganini kärsi useista kroonisista sairauksista ja ne alkoi vaikeuttamaan hänen uraansa sen loppupuolella. Vaikka hän sävelsi musiikkia vuoteen 1830 asti, hänen terveytensä heikkeneminen vaikeutti hänen soittajan työtä. Paganini kuoli 1840, mutta hänen perintönsä jäi elämään.

Paganin kuuluisiin teoksiin kuuluu muun muassa 24 kapriisia ja Konsertto no 1. Nämä teokset olivat aikanaan uraauurtavia, koska oli harvinaista, että viulu oli teoksissa sooloinstrumenttina.