Jousisoittimen valitseminen lapselle

Kuinka "hyvän" instrumentin tarvitsen?

Nopea vastaus on: niin hyvän kuin mahdollista. Käytäntö on toki monisyisempi, koska harkittavana ovat budjetti, harrastuksen vakavuus ja soittajan pituuskasvuun liittyvä soitinvaihdon sykli. Paras vaihtoehto on oikean kokoinen soitin, joka kuulostaa hyvältä ja pysyy vireessä. Näin soittaminen on mukavampaa eikä tarvitse niin paljon aikuisen apua, esimerkiksi soittimen virittämisessä.

Kuinka arvioin soittimen äänenlaatua?

Pienen soittimen sointia arvioitaessa kannattaa muistaa, että pienikokoinen viulu on akustiselta alaltaan ”liian pieni”, minkä vuoksi sillä on taipumusta kuulostaa kirkkaalta ja messinkiseltä. Toisaalta trimmattuna pieni soitin on ääneltään paljon pehmeämpi ja armollisempi kuin täysikokoinen 4/4-viulu.

Millaista soitinta lapseni on mukava soittaa?

Tärkeintä on, että soitin tuntuu hyvältä soittajan kädessä. Tämän ratkaisee soittimen koko. Tavallisesti sanotaan, että mitä suurempi viulu, sitä parempi ääni. Äänenlaatu ja sointi eivät kuitenkaan saa mennä sen edelle, että instrumenttia on miellyttävä soittaa. Kokotaulukot ovat sivun alussa.

Mistä tiedän, pysyykö viulu riittävästi vireessä?

Soittimen vireessä pysyminen voi olla nuoren soittajan vanhemmille haaste, sillä lapsella ei välttämättä ole riittävästi voimaa viritystappien hallintaan, eikä vanhemmilla ehkä ole kokemusta viulun virittämisestä. Siksi oppilassoittimissani on lähes aina kieltenpidin, jossa on pikaviritin joka kielelle. Vanhemmat voivat tehdä suurimman osan virittämisestä pikavirittimillä, mikä on helpompaa kuin viritystapeilla.

Jousisoittimen kielillä on huomattava merkitys soittimen vireen kannalta. Teräskielet pysyvät synteettisiä kieliä paremmin vireessä, mutta niiden tuottama ääni ei ole yhtä rikas. Hyvä soitonopettaja osaa tehdä suosituksia lapsen iän ja soittotason mukaan.

Mitä tehdä, kun soitin jää pieneksi lapselle?

Lapsen kasvaessa soitin jää aikanaan liian pieneksi. Kun siirryt suurempaan tai parempaan soittimeen, saat minulta ostetun soittimen ostohinnasta 75 % hyvityksenä uuden hintaan. Ei aikarajaa. Tavanomainen kuluminen ei vähennä hyvitystä. Uuden soittimen hinnan on oltava vanhan ostohintaa korkeampi.

Milloin lapsi voi aloittaa viulun tai sellon soiton?

Kun lapsi osoittaa vahvaa kiinnostusta viulun tai sellon soittamiseen ja toivoo sitä hartaasti, soittotunnit voidaan aloittaa jo kolmevuotiaana. Mitä nuorempana lapsi altistuu musiikille, sitä todennäköisemmin rakkaus siihen säilyy pitkälle aikuisikään.

Pienen lapsen kanssa kannattaa varautua siihen, että edistyminen on aluksi hidasta. Pelkkä soittimen oikeaoppinen pitely ja seisominen sen kanssa voi olla haaste ensimmäisillä tunneilla, ja päivittäisistä sormi- ja ranneharjoituksista on siinä suuri apu. Kärsivällisyys ja toisto ovat tässä vaiheessa tärkeämpiä kuin nopea eteneminen.

Pieni lapsi haluaa usein miellyttää vanhempiaan, joten ystävällinen ja hellävarainen kannustus tuottaa parhaan tuloksen. Pakottaminen tai liiallinen vaatiminen voi viedä lapselta soittamisen ilon.

Entä jos en itse osaa soittaa?

Vanhemman ei tarvitse itse olla muusikko voidakseen tukea lapsen soittoharrastusta. Tärkeintä on osoittaa aitoa kiinnostusta: kysy lapselta tarkkoja kysymyksiä tunneista, pyydä häntä näyttämään mitä hän on oppinut ja ole hänen ensimmäinen yleisönsä. Toinen hyvä resurssi on lapsen oma soitonopettaja, jolta kannattaa kysyä vinkkejä hyviin harjoittelutapoihin.

• Tee jokaiselle harjoittelusessiolle pieni suunnitelma: mitä kappaleita, kuinka pitkään.
• Palkitse harjoittelu jollain lapselle mieluisalla asialla.
• Tee harjoittelusta peli, jos se sopii lapsen ikään.
• Pidä soitin aina helposti saatavilla, jotta lapsi voi tarttua siihen omasta halustaan.

Soittimen harjoittelu vaatii itsekuria, joka täytyy opetella ennen kuin siitä tulee tapa. Vanhempana voit auttaa lasta asettamaan päivittäiset harjoittelun tavoitteet, vaikket itse ymmärtäisi soitosta mitään.

Mitä kannattaa tietää ennen ensimmäisiä soittotunteja?

Soittotuntien aloittaminen kannattaa usein varhain, sillä nuorempana soittimen opettelu on helpompaa. Viulunsoitto kehittää musiikillisten taitojen lisäksi käden ja silmän koordinaatiota, keskittymiskykyä ja rohkeutta kokeilla uusia asioita, ja opettaa vastuuta soittimesta huolehtimisesta.

Viulu on myös käytännöllinen ensimmäinen soitin: se on pienikokoinen ja helposti kannettava, viuluja on saatavilla monessa koossa jo hyvin nuorille soittajille, ja viulunopettajia on paljon, joten sopivan ajankohdan löytäminen tunneille on yleensä helppoa.

Moni vanhempi miettii myös, onko vanha soitin parempi kuin uusi. Kumpikaan ei ole automaattisesti toista parempi: pienet historialliset soittimet voivat olla rikasäänisiä, mutta myös laadukkaita uusia soittimia on runsaasti saatavilla. Tärkeintä on, että soitin on trimmattu soittovalmiiksi, oli se sitten vanha tai uusi.

Miten tuen lapseni harjoittelua?

Lapsen soitonopettaja kertoo, kuinka usein ja kuinka kauan harjoittelun tulisi kestää, ja säännöllisessä aikataulussa pysyminen on tärkeää: soittamaan ei opi harjoittelemalla kerran tai pari viikossa. Sinun ei tarvitse osata itse soittaa, riittää että olet läsnä ja kannustat. Kehu onnistumisia, mutta jätä kriittinen kuuntelu opettajalle.

• Sovita harjoitteluaikataulu ennen kaikkea lapsen päivään, ei vain omaasi.
• Anna lapsen valita oma soittimensa ja musiikkityylinsä: omat soittohaaveesi eivät saa ohjata lapsen valintoja.
• Kun koulu alkaa ja aikaa on vähemmän, kokeile eri kellonaikoja löytääksesi lapselle parhaiten sopivan harjoitteluhetken, ja varaa harjoittelulle oma rauhallinen tila.
• Kesällä ja lomilla harjoittelusta voi tehdä leikkiä: ideoita ovat oma lautapeli harjoittelulle, pehmolelut yleisönä tai kortit, joista arvotaan seuraavaksi soitettava kappale.

Jos harjoittelu on jatkuvaa taistelua eikä lapsesta tunnu mielekkäältä, keskustele ensin lapsen soitonopettajan kanssa. Useimmat lapset vastustavat harjoittelua välillä, mutta jatkuva vastahakoisuus ei ole normaalia: silloin kannattaa vaatia muutosta, vaihtaa opettajaa tai jopa soitinta.

Voinko opettaa lastani itse?

Kyllä, ainakin alkeet: voit näyttää lapselle oikean soittoasennon pitämällä itse viulua ensin, ja auttaa hänen käsiään ja päätään oikeaan asentoon. Jousen pitelyssä peukalon tulee koskettaa kepin päätä ja muiden sormien levätä kepin päällä rentoina. Perusasioihin kuuluu myös kielten nimien opetteleminen alimmasta ylimpään: G, D, A ja E.

Alkeiden jälkeen tarkka tekniikka ja nuotinluvun oppiminen vievät aikaa, ja niissä hyvä soitonopettaja on korvaamaton apu.

Miten valitsen lapselleni hyvän soitonopettajan?

Hyvän soitonopettajan ei tarvitse olla virtuoosisoittaja, mutta hänen tulee rakastaa opettamista ja saada nuori soittaja innostumaan soitosta pitkäksi aikaa. Käy kuuntelemassa nuorten soittajien konsertteja, kysy muilta vanhemmilta kokemuksia ja pyydä rohkeasti koetuntia ennen päätöstä, niin näet sopiiko opettajan tapa opettaa juuri sinun lapsellesi.

Kerron opettajan valinnasta tarkemmin Infokeskuksen artikkelissa oikean soitonopettajan valitsemisesta.

Kannattaako lapselle ostaa antiikkiviulu?

Jos lapsesi on osoittanut vakavaa kiinnostusta soittoon ja on valmis jatkamaan sitä pidemmälle, hyvä antiikkiviulu voi olla oikea valinta seuraavaksi soittimeksi. Antiikkiviulua kannattaa etsiä liikkeestä, joka on erikoistunut nimenomaan jousisoittimiin: tavallisen musiikkikaupan tai antiikkiliikkeen valikoimassa voi olla viuluja, joiden laadusta tai taustasta ei ole takeita.

• Anna lapsen kokeilla useita eri soittimia äläkä hätiköi valinnassa.
• Pyydä jotakuta toista, esimerkiksi opettajaa, soittamaan löytämääsi viulua, sillä soitin kuulostaa erilaiselta soittajalle itselleen kuin kuulijalle.
• Kysy mielipiteitä soitinrakentajilta ja opettajalta, mutta luota lopulta lapsen ja omaan arviointikykyysi.
• Pyydä toinen mielipide soittimen arvosta hyvämaineiselta jälleenmyyjältä ennen ostopäätöstä.

Viulun arvo voi nousta ajan myötä, jos siitä pidetään asianmukaista huolta, joten kysy liikkeeltä myös huolto- ja korjausmahdollisuuksista.