Tietoa hartsista ja sen valmistuksesta
Kuivumassa olevaa luonnonpihkaa, josta tulee tuntemaamme hartsia soittajille
Hartsi on luonnonpihkasta valmistettava aine, jota sivellään jousen jouhiin. Hartsi lisää kitkaa jouhissa, jonka avulla jousisoittimen kielet saadaan soimaan.
Syntyhistoria
Välimeren rannikon itäosissa etsittiin 900–1200-luvuilla parempaa tapaa soittaa jousisoittimia. Varhaisten jousisoitinten soittamiseen käytettiin keppejä, joiden karhealla pinnalla soitettiin pääosin lampaansuolista valmistettuja kieliä. Myöhemmin jousissa alettiin käyttää pitkiä hevosen jouhia jänteen sijaan. Tämä osoittautui toimivaksi, kun jousen päälle laitettiin kerros hartsia, jota saatiin puuveneiden maalaamiseen ja tiivistämiseen käytetystä mäntypuiden pihkasta. Vain hartsattu jouhi antoi tarvittavan pinnan, jolla kielet saatiin soimaan.
Valmistus
Hartsia valmistetaan luonnonpihkasta, jota kerätään mäntypuuta syksyisin. Luonnonpihkan paloja kuumennetaan kattilassa niin, että pihka muuttuu nestemäiseksi ja siitä haihtuu vesi. Nestemäisen pihkan epäpuhtaudet vajoavat kattilan pohjalle. Lopuksi puhdas nestemäinen pihka voidaan kuoria ja jäähdyttää.
Seuraavassa vaiheessa puhdas pihka kuumennetaan uudelleen, ja siihen lisätään öljyä ja muita aineita. Nestemäinen pihka kaadetaan muottiin, jolloin siitä saadaan lopullisen palan muotoinen. Tämä prosessi on erilainen jokaisen valmistajan kohdalla, ja kunkin valmistajan käyttämä tekniikka on tarkkaan varjeltu ammattisalaisuus. Eri prosessein valmistetut hartsipalat ovat erilaatuisia, ja niillä on kullakin erilainen vaikutus jousitekniikkaan ja soittimen äänenväriin.
Eri puulajien pihka tuo hartseihin niille ominaisen värin. Ranskalaisessa ja pohjoisamerikkalaisessa puhtaassa pihkassa on vaaleankeltainen väri, kun saksalainen pihka on puolestaan ruskeampaa.
Eri hartsilaadut sopivat eri soittimille ja eri olosuhteisiin
Hartseja on eri tummuusasteilla. Yleisesti ottaen vaaleampi hartsi on parempaa kesäksi ja tumempi talveksi
Ohut kerros korkealuokkaista hartsia jousen jouhilla parantaa jousenkäyttöä ja ehkäisee raapivaa ääntä. Hartsia on olemassa erilaisia laatuja kuivasta ja kovasta hieman kosteampaan ja tahmeampaan. Eri hartsilaadut sopivat eri soittimille ja käytettäväksi eri ilmasto-olosuhteissa.
Trooppisessa ilmanalassa on syytä käyttää mahdollisimman kuivaa hartsia, kun taas vastaavasti kylmään ilmastoon soveltuu paremmin pehmeämpi hartsi. Kokeneet soittajat käyttävät usein pehmeämpää hartsia harjoitteluun ja kovempaa hartsia konserttisalissa.
Viulun ja alttoviulun hartsin tulee olla kuivempaa ja kovempaa kuin sellon, jossa hartsin tulee olla keskilaatua, ja kontrabasson, jonka hartsin tulee olla tahmeampaa. Metallikielissä toimii parhaiten kuivempi tai kovempi hartsi, synteettisissä kielissä keskitaso ja suoli- ja suolikierteisissä kielissä yleensä tahmeampi hartsi.
Vanhetessaan hartsin koostumus heikkenee nopeasti, ja siitä tulee liian kuivaa. Suosittelemme, että käytät hartsinpalaa enintään vuoden ajan.
Poista hartsipöly soittamisen jälkeen
Poista hartsi soittimesta, kielistä ja jousesta soiton jälkeen pehmeällä ja kuivalla kankaalla. Käytä kielenpuhdistusainetta varoen – alkoholi voi vahingoittaa instrumenttisi pintaa – ja lisää kieliöljyä puhdistetuille suolikielille säilyttääksesi niiden elastisuuden.
HUOM! Älä käytä hartsia avotulen lähellä. Kuiva hartsipöly ja alkoholia sisältävät hartsinpalat syttyvät helposti palamaan.
Voiko hartsi aiheuttaa allergiaa?
Erittäin harvoissa tapauksissa hartsipalan koskettaminen tai hartsipölyn hengittäminen voivat aiheuttaa allergisen reaktion. Allergiatapauksiin ei tiedetä olevan juurikaan apua. Tällä hetkellä saatavilla on keinotekoista pihkaa, jota ei kuitenkaan voida käyttää hartsin perusaineena.