Soitin ja vuodenajat
Miksi sää vaikuttaa vireeseen
Jousisoitin on tehty suurelta osin puusta, joka elää sään mukana: puu laajenee lämpimässä ja kosteassa ilmassa ja supistuu kylmässä ja kuivassa ilmassa. Koska kannen ja pohjan kaareva muoto nousee ja laskee tämän laajenemisen ja supistumisen myötä, jo pieni muutos suhteellisessa ilmankosteudessa voi vaikuttaa selvästi soittimen ääneen, ja äärimmäiset muutokset voivat aiheuttaa vaurioita. Tästä syystä soitin tarvitsee hieman erilaista huolenpitoa eri vuodenaikoina, erityisesti suurten soittimien, kuten sellojen ja kontrabassojen, kohdalla, joissa myös lämpölaajeneminen on suurempaa.
Talvi
Ilman lämpötilalla on suuri vaikutus suhteelliseen ilmankosteuteen. Jos esimerkiksi ulkoilman suhteellinen ilmankosteus on 40 % ja ulkolämpötila on -8 celsiusastetta, lämmitettyyn 20-asteiseen sisätilaan siirryttäessä suhteellinen ilmankosteus putoaa vaaralliselle tasolle, 18 prosenttiin. Tämän vuoksi talvikuukaudet ovat vaarallisinta aikaa jousisoittimille: kylmän aiheuttama alhainen ilmankosteus alenee entisestään, kun soitin tuodaan lämpimiin sisätiloihin. Suhteellinen ilmankosteus Suomessa voi olla kylmimpinä pakkaspäivinä jopa 10-15 %.
Jos ilmankosteus kotona tai huoneessa, jossa soitat, on liian alhainen, ilmankostutin auttaa. Huomattavasti edullisempi ja yksinkertaisempi ratkaisu on säilyttää soitinta kotelossa ja käyttää kotelon ilmankostuttajaa kosteustason säätelyyn, mieluiten yhdessä digitaalisen kosteusmittarin kanssa: sisäänrakennetut, ei-digitaaliset kotelomittarit ovat tunnetusti epätarkkoja, mutta nykyaikaiset digitaaliset mittarit ovat luotettavia.
Paras ilmankosteus soittimellesi riippuu olosuhteista, jotka vallitsivat silloin, kun se viimeksi liimattiin tai koottiin. Jousisoittimille paras suhteellinen kosteus on yleensä 40 ja 60 prosentin välillä; 30 % on jo liian alhainen ja 20 % vaarallinen. Useimmissa suomalaisissa kodeissa ilmankosteus on jousisoittimia ajatellen liian alhainen.
Kuivissa olosuhteissa (alle 40 % suhteellinen ilmankosteus) kannen ja pohjan kaaret kutistuvat äänipinnan molemmissa päissä, jolloin soitin saattaa reagoida huonosti ja sen äänestä voi tulla kuiva ja kova. Jos puu supistuu lisää, muodon muuttumisen aiheuttama jännite kohdistuu yleensä instrumentin ala- ja yläosiin, sillä kaarevuus loivenee näillä alueilla eivätkä ne voi enää muuttaa muotoaan. Jos jännite kasvaa tasaisesti, kannen ja pohjan liittävä eläinperäinen liima pääsee irti näistä jännitekohdista: soittimen ääni kärsii avautuneiden saumojen vuoksi, mutta osat eivät vaurioidu. Jos ilmankosteus sen sijaan alenee äärimmäisen paljon eikä saumojen liimaus irtoa, kanteen tai pohjaan voi tulla halkeamia. Toinen yleinen oire alhaisesta ilmankosteudesta on kielten korkeuksien aleneminen: eri kutistumistasot kaulan kannassa muuttavat kaulan kulmaa, jolloin otelaudan alaosa nousee lähemmäs kieliä.
Korkean ilmankosteuden olosuhteissa (yli 60 % suhteellinen ilmankosteus) soittimen vastus ja projektio saattavat heikentyä ja äänipinta saattaa löystyä liikaa. Kaulan kanta laajenee lakkapuolelta, jolloin kielten etäisyys otelaudasta kasvaa tavallista suuremmaksi.
Alhaisen ja korkean ilmankosteuden oireita:
- Liian alhainen kosteus (alle 40 %): äänipinta kiristyy ja soittokohta siirtyy kauemmas tallasta, vastus jousen alla lisääntyy, diskanttiäänet kovenevat ja bassoalue rajoittuu, ääni voi muuttua vihlovaksi, saumat saattavat avautua.
- Hyvä ilmankosteus: normaali sointi.
- Liian korkea kosteus (yli 60 %): jousen soittokohta siirtyy liian lähelle tallaa eikä sointi täyty kunnolla, vastus jousen alla vähenee, bassoalue reagoi vetelästi tai vapaasti ja diskanttiala on heikko, ääni voi olla yliresonoiva ja siitä puuttuu ydin, saumat saattavat avautua.
Jos soittimesi käyttäytyy tavallisesti jomman kumman kuvauksen mukaan, se saattaa kaivata säätöä. Seuraa, kuulostaako soittimesi parhaimmalta kostealla vai kuivalla säällä, ja tuo se minulle tarkistettavaksi.
Syksy
Kun lämmityskausi alkaa syksyllä, sisäilma kuivuu nopeasti, ja moni jousisoitin joutuu koetukselle jo ennen varsinaista pakkasta. Kylmillä ilmoilla viritystappeihin ei kannata laittaa tavallista tappivahaa: kylmä ja alhainen ilmankosteus supistavat myös viritystappeja, ja tappivaha vain lisää niiden liukumisen riskiä pois tappilaatikosta. Helpompi korjaus on kiertää kielet mahdollisimman lähelle tappilaatikoiden reunoja, jolloin ne pysyvät paremmin paikoillaan eivätkä pääse liukumaan yhtä helposti - varo kuitenkin kiertämästä kieliä liian lähelle tappilaatikkoa, ettei viritystappeja ole vaikea enää pyörittää. Jos tapit silti liukuvat, nestemäinen tappivaha (ei siis tavallinen vaha) auttaa: poista tappi, laita kaksi tippaa nestemäistä tappivahaa kohtiin, joista tappi on kiinni tappilaatikkoon, ja kierrä tappi takaisin paikalleen kiristyvään suuntaan ennen kuin laitat kielen takaisin.
Kesä
Kesällä viulisteilla on paljon syitä viedä soitin ulos: nuotiolle, ulkoilmafestivaaleille, kesäleireille. Silloin kannattaa muistaa, että suuret ilmankosteuden ja lämpötilan vaihtelut rasittavat viulua ja jousta yhtä lailla kuin talven pakkanen. Hyvin kuumina päivinä (20-30 astetta) vältä viemästä soitinta tai jousta suoraan auringonpaisteeseen, äläkä koskaan jätä soitinta suljettuun autoon: lämpötila auton takakontissa tai matkustajan puolella voi nousta jopa 50 asteeseen. Hyvin suuri kuumuus voi pehmentää, sulattaa tai halkaista viulun lakan, ja laukun vuoraus voi jättää painaumajäljet lakkapintaan. Kuuma ilma voi myös taivuttaa, vääntää tai jopa katkaista jousen, ja virittimet voivat laajeta niin, ettei niitä saa enää helposti liikkumaan.
Vaihda hartsi kesäksi vaaleaan ja kevyeen, sillä lämpö tekee tummasta hartsista tahmeaa, ja puhdista hartsi soittimesta aina ennen kuin se ehtii tarttua pysyvästi lakkaan. Liima pehmenee lämmössä, joten saumojen aukeaminen on kesäisin tavallista todennäköisempää. Muista myös, että suuret ja äkilliset lämpötilan vaihtelut, kuten siirtyminen kuumasta autosta viileään konserttisaliin, voivat itsessään rasittaa soitinta.
Jos sauma on jo auennut tai kanteen tai pohjaan on tullut halkeama, älä yritä korjata sitä itse: varaa aika huoltoon.
Kun korjaus menee omaa osaamista pidemmälle
Tallat, äänipinnat, saumat ja halkeamat kuuluvat verstaalle. Katson soittimen ja kerron ensin, mitä sille kannattaa tehdä.
