Katguttia eli lampaan suolta punottuna kieliksi.

Viulun kieliä on monenlaisia. Vuosien saatossa kielten materiaalit, valmistustavat ja -prosessit ovat muuttuneet paljon. Vaikka nykyään yleisin kielivaihtoehto on teräskielet, alkuperäinen viulunkielten materiaali on niin kutsuttua katguttia. Katgutti on lyhenne englannin kielen sanasta cattlegut (suom. karjansuoli). Suolikielissä käytetty katgutti on lampaan suolta.

Miten suolikielet on tehty?

Ensimmäinen askel katgutin valmistamiseen on suolien puhdistaminen. Puhdistusprosessissa rasva eroitetaan muusta aineesta ja suoli huuhdellaan, jonka jälkeen suolen ulkoinen kalvo raavitaan pois. Kun kalvo on saatu irroitettua, suolet huuhdellaan uudelleen, mutta lipeässä. Jäljelle jäävistä suolen säikeistä punotaan yhteen kieliä. Kielten paksuus määritetään sillä, kuinka monta eri säiettä punotaan yhteen. Esimerkiksi viulun E-kieli tehdään tyypillisesti 3-4:stä suolisäikeestä. Seuraavaksi kielet hiotaan oikean kokoisiksi. Lopulta, kun kielet on kuivattu ja kiilloitettu, ne valkaistaan ja lajitellaan koon mukaan.

Miten kielten materiaali vaikuttaa soittimen äänenlaatuun?

Luonnonmateriaaleista tehdyt kielet yleensä ovat äänellisesti tummempia. Tämä on täysi vastakohta metallikielille, joissa on kirkas ääni. Kuitenkin on tiedetty, että myös puhtaat suolikielet tummasta yleissoundista huolimatta ovat äärimmäisen rikkaita yläsävelsarjoiltaan. Päättämällä millaiset kielet sopivat omaan soittoon ja viuluun voi olla pitkä ja vaikea prosessi. Yleensä se, millaisia kieliä käytetään on myös hyvin vahvasti kytköksissä siihen, millaista musiikkityyliä soittaa. Esimerkiksi orkesterimusiikkia on soitettu mitä erilaisimmilla kielillä suolikielistä metallisiin, yleisimpinä kielivaihtoehtoina teräskielet synteettisillä sisuksilla. Kansanmusiikkiin ja bluegrassiin taas suolikielten tummemmat sävyt sopivat paremmin.

Vaikka tämäntyylisiä yleistyksiä voikin tehdä, kaikista paras vaihtoehto on kuunnella itse, mitkä kielet sopivat parhaiten omalle soittimelle. Soittajan omat korvat ovat tässäkin korvaamaton apu.

Katguttia eli lampaan suolta punottuna kieliksi.

Viulun kieliä on monenlaisia. Vuosien saatossa kielten materiaalit, valmistustavat ja -prosessit ovat muuttuneet paljon. Vaikka nykyään yleisin kielivaihtoehto on teräskielet, alkuperäinen viulunkielten materiaali on niin kutsuttua katguttia. Katgutti on lyhenne englannin kielen sanasta cattlegut (suom. karjansuoli). Suolikielissä käytetty katgutti on lampaan suolta.

Miten suolikielet on tehty?

Ensimmäinen askel katgutin valmistamiseen on suolien puhdistaminen. Puhdistusprosessissa rasva eroitetaan muusta aineesta ja suoli huuhdellaan, jonka jälkeen suolen ulkoinen kalvo raavitaan pois. Kun kalvo on saatu irroitettua, suolet huuhdellaan uudelleen, mutta lipeässä. Jäljelle jäävistä suolen säikeistä punotaan yhteen kieliä. Kielten paksuus määritetään sillä, kuinka monta eri säiettä punotaan yhteen. Esimerkiksi viulun E-kieli tehdään tyypillisesti 3-4:stä suolisäikeestä. Seuraavaksi kielet hiotaan oikean kokoisiksi. Lopulta, kun kielet on kuivattu ja kiilloitettu, ne valkaistaan ja lajitellaan koon mukaan.

Miten kielten materiaali vaikuttaa soittimen äänenlaatuun?

Luonnonmateriaaleista tehdyt kielet yleensä ovat äänellisesti tummempia. Tämä on täysi vastakohta metallikielille, joissa on kirkas ääni. Kuitenkin on tiedetty, että myös puhtaat suolikielet tummasta yleissoundista huolimatta ovat äärimmäisen rikkaita yläsävelsarjoiltaan. Päättämällä millaiset kielet sopivat omaan soittoon ja viuluun voi olla pitkä ja vaikea prosessi. Yleensä se, millaisia kieliä käytetään on myös hyvin vahvasti kytköksissä siihen, millaista musiikkityyliä soittaa. Esimerkiksi orkesterimusiikkia on soitettu mitä erilaisimmilla kielillä suolikielistä metallisiin, yleisimpinä kielivaihtoehtoina teräskielet synteettisillä sisuksilla. Kansanmusiikkiin ja bluegrassiin taas suolikielten tummemmat sävyt sopivat paremmin.

Vaikka tämäntyylisiä yleistyksiä voikin tehdä, kaikista paras vaihtoehto on kuunnella itse, mitkä kielet sopivat parhaiten omalle soittimelle. Soittajan omat korvat ovat tässäkin korvaamaton apu.