Oikean soitonopettajan valitseminen

Muistatko, kun sinulla oli koulussa opettaja, joka osasi ottaa mielenkiintoisen aineen ja muuttaa sen tylsäksi? Matematiikan opettajat ovat tästä tunnettu esimerkki: joko he saavat oppilaansa innostumaan ja menestymään, tai he vievät kaiken kiinnostuksen aiheesta niin, ettei oppilas enää halua palata sen äärelle. Soitonopettajat ovat samanlaisia.

Hyvä soitonopettaja voi merkitä eroa sen välillä, kehitätkö kykyjäsi vai lakkaatko haluamasta mennä soittotunneille ollenkaan. Mistä sitten tunnistaa hyvän opettajan? Moni sanoo, että hyvällä opettajalla on paljon meriittejä, tietty tuntipalkkio tai kolmen kuukauden jono oikeissa piireissä. Todellisuudessa hyvä opettaja sinulle riippuu siitä, tykkäätkö oppia juuri tämän ihmisen kanssa, erityisesti jos olet aloittelija: sinun pitäisi olla tyytyväinen tai jopa innokkaasti odottamassa seuraavaa tuntia.

Olen listannut alle muutaman kysymyksen, joita voit kysyä itseltäsi valitessasi opettajaa tavoitteillesi sopivaksi.

Meneekö harjoitteluetiikkasi opettajasi mukavuusalueelle? Jotkut oppilaat, erityisesti nuoremmat, ottavat säännöllisen harjoittelun paljon vakavammin kuin ne, jotka soittavat vain harrastuksena. Määritä omat pyrkimyksesi ja motivaatiotekijäsi, ja puhu niistä opettajasi kanssa: jos et kiireisenä viikkona ehdi harjoitella ollenkaan, häiritseekö se opettajaasi? Toisaalta, jos olet kunnianhimoinen mutta harjoittelusi joskus lipsuu, osaako opettajasi motivoida sinua eteenpäin?

Onko teillä samanlainen huumorintaju? Kritiikkiä ei ole aina helppo kuulla, ja sitä tulet saamaan: se on merkki siitä, että jossain on vielä parannettavaa. Hyvä huumorintaju palautteen antamisessa voi merkitä paljon: tuima katse pettyneellä otsan rypistyksellä voi tappaa itseluottamuksesi, kun taas oikein heitetty huumori rohkaisee oppimaan virheistä ja jatkamaan eteenpäin.

Osaatteko kommunikoida toistenne kanssa? Rehellisyys on minkä tahansa soittotunnin avain. Opettajasi täytyy pystyä kertomaan tarkasti, mitä sinun täytyy kehittää, ja sinun täytyy pystyä puhumaan hänelle siitä, mikä toimii ja mikä ei. Ilman avointa keskustelua opettaja pitää tunteja kuuntelematta, oppiiko oppilas oikeasti mitään.

Jos olet vasta aloittamassa soittamista, etsi opettaja, joka kommunikoi hyvin ja jonka persoonallisuus ja huumorintaju sopivat omaasi. Nämä seikat painavat lopulta enemmän kuin se, onko opettaja tunnettu oikeissa piireissä.

Voiko oppia ilman opettajaa?

Ei tunteja kesällä, kiireinen elämänvaihe tai rahat vähissä - soiton oppiminen ilman opettajaa on mahdollista, mutta se vaatii tavallista enemmän suunnitelmallisuutta ja itsekuria.

Aloita suunnittelemalla: mieti, miksi harjoittelet ja mihin tähtäät, ja kirjaa ylös pitkän ajan tavoitteesi (esimerkiksi vuositasolla), kuukausitavoitteesi ja viikkotavoitteesi. Merkitse jokaisen harjoittelukerran kohdalle lyhyesti, mitä harjoittelit - näin pysyt keskittyneenä etkä joudu miettimään joka kerta uudelleen, mitä sinun pitäisi tehdä.

Lämmittele aina ennen soittamista pitkillä vapailla äänillä ja perusasemien läpikäynnillä eri kielillä, mieluiten peilin edessä, jotta näet jousen liikkeen ja soittoasentosi. Siirry sitten asteikkoihin: käy läpi kaikki tuntemasi duuri- ja molliasteikot eri sormituksilla ja jousituksilla, sillä mitä paremmin asteikot istuvat selkärankaan, sitä helpompaa muun musiikin oppiminen on. Ota mukaan myös etydejä, jotka ovat sopivan haastavia: aloittelijalle esimerkiksi Wohlfahrtin etydit, pidemmälle ehtineelle Kreutzerin etydit sopivat hyvin.

Tärkein yksittäinen työkalu on oman soiton äänittäminen: äänite ei valehtele, ja sen kuunteleminen heti soiton jälkeen antaa rehellisimmän kuvan siitä, miltä soittosi kuulostaa ulkopuolisen korvin. Itseopiskelu ei kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä hyvä ratkaisu ilman minkäänlaista ohjausta: virheasentojen riski on suuri, joten ota soittotunteja edes silloin tällöin varmistaaksesi, että tekniikkasi ja soittoasentosi pysyvät kunnossa.

Hyvä oppilas-opettaja-suhde

Jokaisella soitonopettajalla on oma opetustyylinsä, eivätkä kaikki oppilaat ja opettajat tule toimeen yhtä hyvin keskenään. Huono yhteys voi olla esteenä oppimiselle. Näillä vinkeillä voit parantaa suhdettasi opettajaasi ja päätellä, sopiiko opettaja sinulle:

• Kommunikoi opettajallesi suoraan oppimistavoitteistasi. Osa opettajista olettaa automaattisesti, että kaikki aloittelijat tähtäävät ammattilaisiksi, osa taas ei tarjoa tarpeeksi haasteita. Kun kerrot tavoitteistasi suoraan, opettajasi voi vastata paremmin juuri sinun tarpeisiisi.
• Anna kunnioittavaa mutta jämäkkää palautetta. Asioiden esiin ottaminen voi tuntua vaikealta, mutta koska maksat tunneistasi itse, ansaitset laadukkaan oppimisympäristön. Jämäkkä ja positiivinen palaute voi auttaa opettajaa kehittymään.
• Kokeile toista opettajaa itsenäisesti, jos epäilet, että toisenlainen dynamiikka toimisi paremmin, ja siirry pikkuhiljaa uudelle opettajalle, jos näin tuntuu.
• Ilmoita edelliselle opettajallesi tilanteesta ajoissa ja kohteliaasti. Kerro rauhallisesti ja rehellisesti, ettet usko yhteytenne toimivan, ja että haluat kokeilla toista opetustyyliä. Kummankin osapuolen ajan kunnioittaminen tekee vaihdosta sujuvamman.

Mitä viulututori tekee

Viulututori - tunnetaan myös viulunsoiton ohjaajana tai yksityisenä viulunopettajana - antaa yksityistunteja, joiden tavoitteena on kehittää oppilaan tekniikkaa, ilmaisua, musiikinteorian ja viulun mekaniikan ymmärrystä sekä äänentuottoa. Tutori on usein kokeneempi viulisti, ja hinnat vaihtelevat huomattavasti kokemuksen mukaan.

Aloittelijan kanssa tutori opettaa perusasiat: miten viulua ja jousta pidetään oikein, mikä on oikea määrä painetta, kielten nimet ja sormien paikat otelaudalla, sekä nuottien lukemisen perusteet. Oppilaan kehittyessä tutori opettaa korkeamman tason tekniikoita, kuten vibraton kontrollointia, jousitekniikoita ja huiluääniä, varmistaa asteikoiden ja arpeggioiden hallinnan ja antaa etydejä ja kappaleita opeteltavaksi.

Yksityisenä opettajana tutori vastaa myös kaikesta käytännön järjestelystä: laskutuksesta, oppituntien sopimisesta ja tarvittaessa niiden siirtämisestä, sekä esiintymisten järjestämisestä, kun oppilas on valmis niihin.