Zoltán Kodály was a Hungarian ethnomusicologist and pedagogue.

Soitonopettajat käyttävät opettaessaan lukemattomia eri tekniikoita, ja on olemassa huomattava määrä toimivia opetustyylejä, joita käytetään vielä nykyäänkin. Yksi näistä hyväksi todetuista metodeista on Kodaly-metodi.

Vaikka Zoltan Kodaly ei suoranaisesti keksinytkään Kodaly-metodia, ei ole epäilystä, että tämä ukrainalaissyntyinen itseopiskellut sellisti, viulisti, pianisti on ollut hyvin vahvasti mukana kehittämässä tätä metodia 1940-1950-luvulla. Bela Bartokin läheinen ystävä Kodaly sävelsi musiikkia, ansaitsi tohtorin tukintonsa ja sai paljon positiivisia arvosteluita töistään, erityisesti säveltämästään lastenmusiikistaan.

Kodalyn mielestä musiikin opiskelu on tehokkainta, kun se aloitetaan mahdollisimman nuorena ja uskoi, että kuka tahansa pystyy oppimaan nuotinlukutaidon. Kodaly-metodissa laulamista painotetaan, koska se on muusikkouden perusta ja ehkä juuri tästä syystä kansanmusiikki onkin tämän metodin keskiössä.

Oppilaat kuuntelevat alkuperäisiä kansanmusiikkikappaleita, josta mennään pikkuhiljaa eteenpäin tunnettuihin kappaleisiin eri maista ja kulttuureista. Oppilaat soittavat instrumentteja, laulavat ja tanssivat ulkomuistista, kunnes he pikkuhiljaa saavuttavat taidokkaat musiikilliset kyvyt. Lapsille opetetaan, miten musiikkia luetaan ja sävelletään.

Muutamia työkaluja, mitä Kodaly-metodissa käytetään on mm. säveltapailua eli solfaa, käsimerkkejä ja rytmisanoja- ja tavuja. Itse solfa-käsimerkit oli kehittänyt John Curwen, Kodaly teki ne tunnetuksi maailmalla. Nämä käsimerkit tunnetaankin suurimmassa osaa maailmaa nimellä Kodaly-käsimerkit.

The famous solfege handsigns (also called Kodály hand signs) are the foundation of the Kodaly method.

Lapsen vanhempi ottaa passiivisen roolin lapsen musiikkikasvatuksessa ja musiikin opettaja on pääasiallinen opettaja. Metodi on jaettu ja jäsennelty tarkasti erilaisiin osiin seuraten lapsen luonnollista kehitystä.

Zoltán Kodály was a Hungarian ethnomusicologist and pedagogue.

Soitonopettajat käyttävät opettaessaan lukemattomia eri tekniikoita, ja on olemassa huomattava määrä toimivia opetustyylejä, joita käytetään vielä nykyäänkin. Yksi näistä hyväksi todetuista metodeista on Kodaly-metodi.

Vaikka Zoltan Kodaly ei suoranaisesti keksinytkään Kodaly-metodia, ei ole epäilystä, että tämä ukrainalaissyntyinen itseopiskellut sellisti, viulisti, pianisti on ollut hyvin vahvasti mukana kehittämässä tätä metodia 1940-1950-luvulla. Bela Bartokin läheinen ystävä Kodaly sävelsi musiikkia, ansaitsi tohtorin tukintonsa ja sai paljon positiivisia arvosteluita töistään, erityisesti säveltämästään lastenmusiikistaan.

Kodalyn mielestä musiikin opiskelu on tehokkainta, kun se aloitetaan mahdollisimman nuorena ja uskoi, että kuka tahansa pystyy oppimaan nuotinlukutaidon. Kodaly-metodissa laulamista painotetaan, koska se on muusikkouden perusta ja ehkä juuri tästä syystä kansanmusiikki onkin tämän metodin keskiössä.

Oppilaat kuuntelevat alkuperäisiä kansanmusiikkikappaleita, josta mennään pikkuhiljaa eteenpäin tunnettuihin kappaleisiin eri maista ja kulttuureista. Oppilaat soittavat instrumentteja, laulavat ja tanssivat ulkomuistista, kunnes he pikkuhiljaa saavuttavat taidokkaat musiikilliset kyvyt. Lapsille opetetaan, miten musiikkia luetaan ja sävelletään.

Muutamia työkaluja, mitä Kodaly-metodissa käytetään on mm. säveltapailua eli solfaa, käsimerkkejä ja rytmisanoja- ja tavuja. Itse solfa-käsimerkit oli kehittänyt John Curwen, Kodaly teki ne tunnetuksi maailmalla. Nämä käsimerkit tunnetaankin suurimmassa osaa maailmaa nimellä Kodaly-käsimerkit.

The famous solfege handsigns (also called Kodály hand signs) are the foundation of the Kodaly method.

Lapsen vanhempi ottaa passiivisen roolin lapsen musiikkikasvatuksessa ja musiikin opettaja on pääasiallinen opettaja. Metodi on jaettu ja jäsennelty tarkasti erilaisiin osiin seuraten lapsen luonnollista kehitystä.