Tänä päivänä viuluja myydään suuremmassa hintahaarukassa kuin koskaan aikaisemmin. Tarjolla on kaikkea äärimmäisen halvoista (useimmiten kiinalaisista) massatuotetuista soittimista mittaamattoman arvokkaisiin historiallisiin soittimiin. Tämä ero soitinten arvossa alkoi muodostua 1700-luvun loppupuolella, jolloin julkaisuyhtiöt ja tehtaat mahdollistivat ensimmäistä kertaa yksinkertaisten ja edullisten viulujen massavalmistuksen.

Toisaalta samaan aikaan alettiin tunnistaa mestareiden soitinten, kuten Stradivarin jaGuarnerin, poikkeukselliset ominaisuudet. Jälkimmäisten laatu kiinnitti ensin ajan muusikoiden huomion, mutta pian myös keräilijät ja sijoittajat alkoivat kiinnostua laatusoittimista ja tämä kiinnostus johti hintojen nopeaan nousuun. 1900-luvun loppupuoliskolla nämä kuuluisien viulunrakentajien mestariteokset saivat aikaan hintaspekulointia, joka nosti niiden arvoa joissakin tapauksissa jopa 200-kertaisesti.

Vaikka halvimmat viulut eivät koskaan ole olleet edullisempia eivätkä kalleimmat koskaan kalliimpia, nämä kaksi ääripäätä ovat vaihtoehtoja vain erittäin pienelle soittajien joukolle. Jo vuosien ajan historialliset arvosoittimet ovat olleet jopa kaikkein lahjakkaimpien soittajien ulottumattomissa, ja tämän vuoksi vanhoja viuluja tarjotaan heille usein osana stipendiä tai mesenaattien lahjoituksena. Toisessa ääripäässä nykyisiä tehdasvalmisteisia viuluja myydään tänä päivänä ällistyttävän halvalla. Ne vastaavat kysyntään, jota luovat monet aloittelevat viulunsoittajat, mutta useimmat näistä soittimista eivät sovellu tavoitteellisempaan viulunsoiton opiskeluun.

Monen viulunsoittoa aloittelevan harrastajan budjetti on kuitenkin vaatimaton, eikä ensimmäisinä vuosina ole kriittisen tärkeää, että soittimessa olisi huipputason ääni. Tästä huolimatta on tärkeää huomioida, että musiikinopiskelussa hyvä-ääninen, reagoiva ja ”anteeksiantava” viulu on erittäin motivoiva tekijä. Tämän standardin tavoittelussa tuotantokuluja ei voida leikata loputtomiin, joka puolestaan muodostaa luonnollisen rajan hintarakenteeseen. Tämän vuoksi onkin uskomatonta, ettei jousisoitinten massatuotannon ympäristöllisistä ja yhteiskunnallisista seuraamuksista käydä nykyistä laajempaa julkista keskustelua. Jo sen tosiasian, että uuden viulun ja jousen voi ostaa alle 100 eurolla, tulisi herättää lukuisia kriittisiä kysymyksiä.

Vanhat viulut tarjoavat mahdollisuuden tasoittaa näitä ääripäitä. Tänä päivänä nimekkään valmistajan soitinta pidetään keräilyobjektina, riippumatta soittimen musiikillisista ansioista. Toisaalta soitin, jonka alkuperää ei täysin tunneta tai arvosteta yhtä paljon, voi tarjota upeat soitolliset ja akustiset ominaisuudet yllättävänedulliseen hintaan. Tällaisilla soittimilla on takanaan laaja dokumentaatio, ja soitinta hankittaessa ostaja voi hyödyntää kaikkia internetin tarjoamia tutkimusmahdollisuuksia myyjän luotettavuuden ja soittimen taustojen kartoittamiseen. Viulun arvo tulee arvioituttaa asiantuntijalla sen jälkeen, kun soitin on trimmattu ammattilaisella. Näin ostaja välttyy hankinnan jälkeisiltä piilokustannuksilta. How Violins noudattaa näitä korkeita standardeja, ja verkkokauppamme tarjoaa asiakasystävälliset myyntiehdot, joihin sisältyy jatkettu 30 päivän palautusoikeus. Tarjoamme asiakkaillemme kattavan konsultaation, jonka avulla he voivat löytää viulun, joka soveltuu täydellisesti soittajan yksilöllisiin tarpeisiin ja musiikillisiin toiveisiin.

photo credit: MyTudut via photopin cc

Tänä päivänä viuluja myydään suuremmassa hintahaarukassa kuin koskaan aikaisemmin. Tarjolla on kaikkea äärimmäisen halvoista (useimmiten kiinalaisista) massatuotetuista soittimista mittaamattoman arvokkaisiin historiallisiin soittimiin. Tämä ero soitinten arvossa alkoi muodostua 1700-luvun loppupuolella, jolloin julkaisuyhtiöt ja tehtaat mahdollistivat ensimmäistä kertaa yksinkertaisten ja edullisten viulujen massavalmistuksen.

Toisaalta samaan aikaan alettiin tunnistaa mestareiden soitinten, kuten Stradivarin jaGuarnerin, poikkeukselliset ominaisuudet. Jälkimmäisten laatu kiinnitti ensin ajan muusikoiden huomion, mutta pian myös keräilijät ja sijoittajat alkoivat kiinnostua laatusoittimista ja tämä kiinnostus johti hintojen nopeaan nousuun. 1900-luvun loppupuoliskolla nämä kuuluisien viulunrakentajien mestariteokset saivat aikaan hintaspekulointia, joka nosti niiden arvoa joissakin tapauksissa jopa 200-kertaisesti.

Vaikka halvimmat viulut eivät koskaan ole olleet edullisempia eivätkä kalleimmat koskaan kalliimpia, nämä kaksi ääripäätä ovat vaihtoehtoja vain erittäin pienelle soittajien joukolle. Jo vuosien ajan historialliset arvosoittimet ovat olleet jopa kaikkein lahjakkaimpien soittajien ulottumattomissa, ja tämän vuoksi vanhoja viuluja tarjotaan heille usein osana stipendiä tai mesenaattien lahjoituksena. Toisessa ääripäässä nykyisiä tehdasvalmisteisia viuluja myydään tänä päivänä ällistyttävän halvalla. Ne vastaavat kysyntään, jota luovat monet aloittelevat viulunsoittajat, mutta useimmat näistä soittimista eivät sovellu tavoitteellisempaan viulunsoiton opiskeluun.

Monen viulunsoittoa aloittelevan harrastajan budjetti on kuitenkin vaatimaton, eikä ensimmäisinä vuosina ole kriittisen tärkeää, että soittimessa olisi huipputason ääni. Tästä huolimatta on tärkeää huomioida, että musiikinopiskelussa hyvä-ääninen, reagoiva ja ”anteeksiantava” viulu on erittäin motivoiva tekijä. Tämän standardin tavoittelussa tuotantokuluja ei voida leikata loputtomiin, joka puolestaan muodostaa luonnollisen rajan hintarakenteeseen. Tämän vuoksi onkin uskomatonta, ettei jousisoitinten massatuotannon ympäristöllisistä ja yhteiskunnallisista seuraamuksista käydä nykyistä laajempaa julkista keskustelua. Jo sen tosiasian, että uuden viulun ja jousen voi ostaa alle 100 eurolla, tulisi herättää lukuisia kriittisiä kysymyksiä.

Vanhat viulut tarjoavat mahdollisuuden tasoittaa näitä ääripäitä. Tänä päivänä nimekkään valmistajan soitinta pidetään keräilyobjektina, riippumatta soittimen musiikillisista ansioista. Toisaalta soitin, jonka alkuperää ei täysin tunneta tai arvosteta yhtä paljon, voi tarjota upeat soitolliset ja akustiset ominaisuudet yllättävänedulliseen hintaan. Tällaisilla soittimilla on takanaan laaja dokumentaatio, ja soitinta hankittaessa ostaja voi hyödyntää kaikkia internetin tarjoamia tutkimusmahdollisuuksia myyjän luotettavuuden ja soittimen taustojen kartoittamiseen. Viulun arvo tulee arvioituttaa asiantuntijalla sen jälkeen, kun soitin on trimmattu ammattilaisella. Näin ostaja välttyy hankinnan jälkeisiltä piilokustannuksilta. How Violins noudattaa näitä korkeita standardeja, ja verkkokauppamme tarjoaa asiakasystävälliset myyntiehdot, joihin sisältyy jatkettu 30 päivän palautusoikeus. Tarjoamme asiakkaillemme kattavan konsultaation, jonka avulla he voivat löytää viulun, joka soveltuu täydellisesti soittajan yksilöllisiin tarpeisiin ja musiikillisiin toiveisiin.

photo credit: MyTudut via photopin cc