Äänirauta on ensimmäinen asia, mikä kannattaa hankkia, jos aikoo oppia virittämään oman soittimensa.

Kaikkien soitinten virityksen lähtökohta on yksiviivainen A, jonka taajuudeksi on yleisesti hyväksytty (muutamia alueellisia mieltymyksiä ja historiallisia tyylejä lukuun ottamatta) 440 Hz. Viritä A-kieli käyttämällä äänirautaa tai muuta viritysvälinettä. Paras tapa muiden kielten viritykseen on tehdä se korvakuulolta. Puhtaiden kvinttien (G – D – A – E) tunnistaminen on tärkeä taito, ja sen harjoittelu onnistuu hyvin virittäessä.

 

Helppo tapa oppia tunnistamaan puhdas kvintti on käyttää niin sanottuja intervallilauluja, joihin vertaamalla voi palauttaa halutun intervallin muistiinsa. Yksi hyvä esimerkki tästä on ”Tuiki tuiki tähtönen”. Monet verkkosivut ja älypuhelinsovellukset tarjoavat viritysohjelmia, joiden laatu vaihtelee. Ne ovat hyödyllisiä apuvälineitä, mutta ne eivät korvaa kvinttien virittämisen taitoa.

 

Monissa viuluissa on pikaviritin ainoastaan E-kielen kielenpitimessä. Tuollaisten viulujen virittäminen vaatii harjoittelua, sillä viritystappien säätäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin pikavirittimen.

Äänirauta on ensimmäinen asia, mikä kannattaa hankkia, jos aikoo oppia virittämään oman soittimensa.

Kaikkien soitinten virityksen lähtökohta on yksiviivainen A, jonka taajuudeksi on yleisesti hyväksytty (muutamia alueellisia mieltymyksiä ja historiallisia tyylejä lukuun ottamatta) 440 Hz. Viritä A-kieli käyttämällä äänirautaa tai muuta viritysvälinettä. Paras tapa muiden kielten viritykseen on tehdä se korvakuulolta. Puhtaiden kvinttien (G – D – A – E) tunnistaminen on tärkeä taito, ja sen harjoittelu onnistuu hyvin virittäessä.

 

Helppo tapa oppia tunnistamaan puhdas kvintti on käyttää niin sanottuja intervallilauluja, joihin vertaamalla voi palauttaa halutun intervallin muistiinsa. Yksi hyvä esimerkki tästä on ”Tuiki tuiki tähtönen”. Monet verkkosivut ja älypuhelinsovellukset tarjoavat viritysohjelmia, joiden laatu vaihtelee. Ne ovat hyödyllisiä apuvälineitä, mutta ne eivät korvaa kvinttien virittämisen taitoa.

 

Monissa viuluissa on pikaviritin ainoastaan E-kielen kielenpitimessä. Tuollaisten viulujen virittäminen vaatii harjoittelua, sillä viritystappien säätäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin pikavirittimen.